Jossain Afrikassa

Saksasta Keniaan muuttavan perheen pikkutyttö (Lea Kurka) saa ystävän perheen kokista (Sidede Onyulo).
Saksasta Keniaan muuttavan perheen pikkutyttö (Lea Kurka) saa ystävän perheen kokista (Sidede Onyulo).

Keväällä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittanut saksalaisfilmi Jossakin Afrikassa miellytti amerikkalaisia enemmän kuin samasta pystistä kilpaillut Aki Kaurismäen ohjaustyö. Tuloksessa ei ole mitään ihmettelemistä, sillä kyseinen eepos tarjoaa paitsi toiseen maailmansotaan tukevasti ankkuroidun lavean epookkitarinan, myös visuaalisesti häikäisevän kronikan vainotun ydinperheen selviytymiskamppailusta eksoottisessa mustien maanosassa. Lähihistorian synkimmän jakson varjostamissa yksilökohtaloissa häivähtää samalla siirtomaakulttuurin siunausta julistava omahyväisyys.

Stefanie Zweigin elämäkerralliseen romaaniin pohjautuva Jossakin Afrikassa on huolellisesti ja kustannuksia säästämättä kansainvälisille markkinoille tuotettu laatufilmi. Upeat savannit, pikkutarkasti lavastetut alkuasukaskylät, tuuheat maissipellot sekä taivaanrannassa siintävät lumihuippuiset vuoret loihtivat kiitolliset kehykset tarinaan, jossa aatteelliset keskustelut ja melodramaattiset koettelemukset annostellaan vuorotellen katsojan haarukkapaloiksi.

Ohjaaja Caroline Link tietää kyllä tarkoin millaisia mausteita teokseensa pusertaa, sillä samalla reseptillä hän nappasi Oscarin jo vuonna 1998 elokuvallaan Hiljaisuuden takana .

Nuoren tytön
kyydissä

Filmissä maanpakoon Saksasta 1930-luvun lopulla lähtenyt juutalainen juristi päätyy maanviljelijäksi Keniaan ja kehottaa perhettä seuraamaan perässään. Hepenillään hienosteleva varakas porvarisrouva pettyy vuokratilan vaatimattomiin mukavuuksiin, mutta tytär sopeutuu nopeasti uusiin olosuhteisiin. Viimeksi mainittu toimiikin suurimmaksi osaksi taustakertojana elokuvassa, jonka kuluessa hän varttuu pikkutytöstä murrosikäiseksi neitoseksi. Läheisen ystävän tyttö saa talouteen palkatusta paikallisesta kokista.

Jossain Afrikassa jakaantuu kolmeen näytökseen. Ensimmäisessä valotetaan perheen ankeaa köyhyyttä vieraassa ympäristössä, jonka väestöä tai luontoa vanhemmat eivät täysin ymmärrä. Ruumiilliseen työhön tottumaton turhamainen vaimo kiukuttelee miehelleen, kohtelee kenialaisia yhtä kaltoin kuin natsit kotona hänen rotuunsa lukeutuvia kansalaisia ja haikailee romanssia piristämään karua arkeaan.

Toisessa jaksossa syttyy sota ja englantilaiset internoivat siirtomaassaan asustavat saksalaiset leirille Nairobin liepeille. Juutalaiset pääsevät Hitlerin vihollisina muita helpommalla, joten yksioikoinen isä kelpuutetaan brittiarmeijan riveihin ja flirttaileva äiti saa viljeltäväkseen edellistä vauraamman vuokravainion.

Lopuksi perheen täytyy sodan päätyttyä ratkaista päinvastaisiksi kääntyneet ristiriitansa, kun aviomies tajuaa velvollisuudekseen palata vanhaan kotimaahansa ja puoliso haluaisi jäädä korjaamaan satoa Keniassa. Heidän kiistansa ratkaisee filmin ainoaksi ylilyönniksi kehkeytyvä raamatullinen vitsaus, synnit sovittava katastrofi heinäsirkkaparven muodossa.

Varovaista ja
vanhakantaista

Jossain Afrikassa vihjailee useista asetelmaan kietoutuneista ongelmista vaikka asennoituukin niihin viihteen pinnallisuudella. Erityisen varovaisena ja vanhakantaisena pitäisin tapaa, jolla Caroline Link käsittelee filminsä juonen kiemuroista pilkistäviä rasismin tunnusmerkkejä. Hänen pakolaisperheensä varsin nimellisen juutalaisuuden voisi toki vielä hyväksyä ironisena huomiona Saksassa tuolloin raivonneesta hysteriasta, mutta afrikkalaisten leimaaminen isännilleen iloisesti hymyileviksi, uskollisiksi palvelijoiksi vaikuttaa väljähtyneeltä hollywoodilaiselta kliseeltä.

Jossain Afrikassa on ilmeisen laskelmoitu, kassamenestykseen tähtäävä elokuva, mutta onneksi sen valkoiset roolihahmot varustetaan kohtuullisella määrällä inhimillisiä vajavaisuuksia tasapainottamaan heidän sitkeää sinnikkyyttään. Ehkä antoisin näkökulma teoksesta avautuu turhautuneen ja hemmotellun naisen asteittaiseen itsenäistymiseen, jota hänen tyttärensä ennakkoluulottomuus mainiosti täydentää.

TAPANI MASKULA

Jossain Afrikassa . Ohjaaja: Caroline Link. (Thalia).

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.