Tuhlattu tulevaisuus

Vaikka latinalaisen Amerikan sisäiset ongelmat periytyvät hamasta menneisyydestä, meidän tietämyksemme ei aina riitä hahmottamaan mantereella vallitsevan kurjuuden laajuutta sen oikeissa mittasuhteissa. Koska köyhyydellä ei sinänsä ole vielä mitään uutisarvoa, vasta verilöylyiksi tai katutaisteluiksi kärjistyessään sosiaaliset ristiriidat pääsevät esiin eurooppalaisissa mediakanavissa parempiosaisten kauhisteltaviksi.

Jyrkät luokkarajat, hallitsemattomasti paisuneet slummit, työttömyys, nälänhätä ja rikollisuus ovat riistäytyneet monissa valtioissa jatkuviksi katastrofeiksi. Kamppailua jokapäiväisestä olemassaolosta käydään niissä säälimättömän väkivaltaisin ottein ja kaikin mahdollisin asein.

Brasiliassa ajelehtii miljoonia lapsia vailla kotia tai perhettä. Alaikäisten suorittamat ryöstöt ja murhat ovat jo kauan sitten karanneet viranomaisten käsistä isojen kaupunkien laitamille kyhätyissä slummeissa. Fernando Meirellesin ohjaaman elokuvan nimi City of God on ironinen, sillä se valottaa Rio de Janeiron pahamaineisimmassa ghetossa tapahtunutta rikollisuuden kasvamista ja kovenemista parilta vuosikymmeneltä. Ilmeisesti yhteiskuntakoneisto on pystynyt kätkemään syöksykierteen todellisen surkeuden paitsi Brasiliassa vierailevilta turistilaumoilta, myös omilta kansalaisiltaan, sillä Paulo Linzin tiiliskiviromaaniin pohjautuva filmi on kotimaassaan herättänyt sekä tyrmistystä että suurta huomiota.

City of God on laajalla rintamalla ryöpsähtävä, äärimmäisen julma kronikka syrjään sysätyn nuorison menetetyltä lapsuudesta ja tuhlatusta tulevaisuudesta. Kolmeen aikakauteen jakautuvassa tarinassa pääosaa näyttelee hornankattilana kiehuvan slummin toivottomuus, josta vain harvat haaveilevat ulospääsyä ja jota useimmat käyttävät vahvemman oikeudella hyväkseen. Eräs ensiksi mainituista on filmin kertojana toimiva, valokuvaajan urasta unelmoiva Rocket ja jälkimmäistä edustaa liian pienenä liian isoon pistooliin hullaantunut huligaani Li'l Ze. Kummatkin kuuluvat pikkupoikina 1960-luvun lopulla samaan katujengiin, joka ryöstää kauppoja, kuorma-autoja ja bordelleja. Siinä missä Rocket pyrkii vähitellen irtautumaan taustansa rasitteista hankkiakseen kutsumuksensa edellyttämän rehellisen ammatin sanomalehdestä, murhanhimon sokaisema Li'l Ze ottaa täysi-ikäiseksi vartuttuaan haltuunsa hökkelikaupungin huumebisneksen ja kohoaa sen avulla alueensa gangsteripomoksi.

City of God ei ole vain pessimistinen raportti ghettonuorison pöyristyttävästä kohtalosta, vaan myös tarkkanäköinen analyysi järjestelmän välinpitämättömyydestä. Veriset katumellakat tai kaatopaikoilta löytyvät ruumiit aiheuttavat tiedotusvälineissä toki kohua, mutta perusteellisemmat tutkimukset kilpistyvät pelon sanelemiin valheisiin tai vaitiolon muuriin.

Slummeissa rehottaa viidakon laki, jonka varjolla lapsista nuijitaan ja mukiloidaan paatuneita rikollisia. Lahjotut poliisit ummistavat silmänsä suojattiensa edesottamuksilta tai suorittavat rutiininomaisia pidätyksiä laskeakseen syylliset nurkan takana vapaiksi palaamaan tihutöihinsä. Avoimeksi kaupunkisodaksi yltynyt hurja meno pysyy samanlaisena tai pahenee entisestään ellei maassa ryhdytä harjoittamaan tyystin toisenlaista sisäpolitiikkaa. Systeemin rappio lienee vain edennyt niin pitkälle, ettei suunnan muutoksesta tule helppoa.

Runsaasta materiaalistaan huolimatta City of God ilmaisee asiansa iskevän tehokkaasti. Filmi muistuttaa tekniikaltaan ja temperamentiltaan hieman meksikolaisen Alejandro Gonzalez Inarritun teosta 1Amores Perros (2000), sillä myös Fernando Meirelles palaa usein elokuvansa ydinkohtauksiin selittäen niiden merkitystä erilaisista näkökulmista. Jaettua valkokangasta, käsivaraista kameraa ja amatöörinäyttelijöitä ohjaaja käyttää realistisen tyylinsä tukena mestarin varmuudella.

1City of God on elokuva, jonka teeskentelemätön kiihkeys ja vimma pitävät katsojan pihdeissään ensimmäisestä viimeiseen otokseen asti.

TAPANI MASKULA
1City of God . Ohjaaja: Fernando Meirelles. (Thalia).