Elokuva-arvostelut

Pahat pojat

Vesa-Matti Loiri veljesten isänä varastaa yksilösuorituksellaan ohjaajalta koko elokuvan.
Vesa-Matti Loiri veljesten isänä varastaa yksilösuorituksellaan ohjaajalta koko elokuvan.

Viime aikoina ikävää huomiota herättäneistä nuorisorikollisista helpointa on viihteenä hyödyntää Euran "Daltoneita" heidän sosiaalisen taustansa ja laittomien touhujensa tajuttavuuden takia. Ankeat kotiolot ja menetetty lapsuus tarjoavat malliesimerkin siitä, miten turvaton kasvuympäristö vailla opastavaa huolenpitoa pakottaa jokaisen selviytymään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Köyhän perheen kieroutuneessa tilanteessa ei luettujen haastattelujen tai uutisten perusteella havainnut mitään hohdokasta eikä houkuttelevaa, joten surkeiden olosuhteiden rehellinen tarkastelu hyvinvointivaltioksi väitetyssä systeemissä avaisi maanläheisempiä näkökulmia poliittisen kapulakielen ehdoilla hyrisevään arvokeskusteluun.

Riiston rajoilla

Sen sijaan aiheeseen tarttuneet tuottaja Markus Selin ja ohjaaja Aleksi Mäkelä haistavat aiheessa pelkästään kaupallisuuden käryä. Samalla kun filmin tekijät ratsastavat veljesten julkisella maineella he samalla korostavat juttunsa fiktiivisyyttä. Toden ja mielikuvituksen sekoittamisessa ei vielä olisi mitään tuomittavaa, mutta jos sitä käytetään vain keinona välttyä käsittelemästä asetelman perimmäisiä ristiriitoja, liikutaan jo riiston rajoilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Karistettuaan harteiltaan todenperäisyyden velvoitteet tekijät ovat voineet myös unohtaa valmistavansa elokuvaa maalaiskylän syrjäytyneistä luusereista. Tärkeintä heille on ollut asetella kameroiden eteen neljä vartaloiltaan trimmattua näyttelijää ja riisua urokset vyötäisiään asti paljaiksi mahdollisimman usein. Näiden ramboilevien seksiobjektien myötä kaltoin kohdelluista nuorista on tullut peräkamarin täysi-ikäisiä veljeksiä, joiden hidasjärkisyys tuntuu naurettavan kohtuuttomalta lihasten pullisteluihin verrattuna.

"Suomen ensimmäinen bodyelokuva", täsmentääkin filmin kuvaaja suorasukaisesti lopputulosta mainosvihkosessa.

Jaarittelua ja kliseitä

Pahojen poikien tekijät eivät itsekään ole ruudinkeksijöitä. Käsikirjoittajan kynästä tarinaan on jäänyt joutavaa jaarittelua ja television sarjafilmeistä tuttuja pehmentäviä kliseitä, jotka hajottavat filmin dramaturgisia kärjistyksiä. Koska Mäkelän suurimmat heikkoudet puolestaan liittyvät puutteelliseen henkilöohjaukseen, hänen ammattitaitonsa ei riitä muokkaamaan moisesta lavertelusta tarpeeksi persoonallisia, toisistaan erottuvia roolihahmoja.

Vain vapaat kädet osansa karrikointiin saanut Vesa-Matti Loiri tulkitsee hullua isää niin antaumuksellisesti, että hänen yksilösuorituksensa varastaa ohjaajalta koko elokuvan. Ronskilla lyhentämisellä, halpaa huumoria ja hempeyttä karsimalla hiukan nokkelampi olisi muokannut muusta materiaalista karskin toimintafilmin, joka uskottavuudessaan hakkaisi mennen tullen tämän huiputuksen.

Ilmaisutekniikaltaan Pahat pojat kärsii toistuvista, kerrontaa rikkovista epäloogisista leikkauksista, joissa puolilähikuvista hypitään kasvokuviin ja takaisin. Näyttelijöiden lauseet töksähtäen katkaiseville skarveille pitäisi löytyä tärkeämpi funktio kuin rytmin keinotekoinen kiihdyttäminen, varsinkin jos hitaasti laahustava juoni jatkuvasti jarruttaa tapahtumien kulkua.

Mikäli elokuva keskittyisi tiiviisti veljesten alati rohkeampien ja rajumpien rötösten imuun, monet tarinan jännitteiden kiristymistä haittaavat teennäisyydet putoaisivat pois turhina painolasteina.

Hurskastelua

Elokuvan kokonaisuudessa on hämäävintä, ettei Pahat pojat vastaa omaan huutoonsa. Otsakkeensa lupauksesta huolimatta se pesee päähenkilönsä puhtaiksi pulmusiksi ja myyttisiksi sankareiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Aleksi Mäkelä yrittää kuitata vastuunsa väittämällä haastattelussaan, ettei hän politikoi, psykologisoi eikä moralisoi. Moinen puhe on silkkaa puppua, sillä luovassa työssä kukaan ei voi pysyä näillä sektoreilla neutraalina. Jokainen elokuva - kaikkein viihteellisinkin - on aina kannanotto jonkin asian puolesta tai jotakin vastaan.

Pahoja poikia markkinoidaan erittäin kyseenalaisilla mielikuvilla, joissa trendikäs hurskastelu on huipussaan.

TAPANI MASKULA

Pahat pojat. Ohjaaja: Aleksi Mäkelä. (Julia 1 & Kinopalatsi 1).