• Planeetta 51. Ohjaaja Jorge Blanco. Kinopalatsi 5 & 6 (suomeksi dubattuna), Kinopalatsi 5 (ruotsiksi dubattuna), Kinopalatsi 9 (originaaliäänillä). K7, 1 h 34 min.
Tietokoneanimaatioiden tarjonta on kasvanut vauhdilla 2000-luvulla. Valtavasta määrästä löytyy kuitenkin vain vähän laatua. Pixarin pieteetillä tehtyjä parhaimpia ja muutamia muita kunnianhimoisemmin tuotettuja animaatioita lukuun ottamatta levitykseen tulleet valtavirta-animaatiot ovat osoittautunut herttaisen yhdentekeviksi seikkailukomedioiksi kaavamaisine tarinoineen, kliseisine hahmoineen ja väsyneine vitseineen.
Planeetta 51 on oiva esimerkki siitä, ettei digianimoinnissa itsessään ole enää uutuusarvoa kannattelemaan elokuvaa edes kertakatselun vertaa, jos tarinasta puuttuvat omaperäiset oivallukset ja rohkeat ratkaisut. Digitaalisen grafiikan kaikkivoipaisuuteen ihastuneet tekijät ovat jättäneet käsikirjoituksen lapsipuolen asemaan, vaikka elokuvan alkuasetelmassa olisi potentiaalia pontevaan parodiaan.
Elokuvan nimi tarkoittaa kaukaista planeettaa, jonka pienten vihreitten asukkien rauhaa saapuu häiritsemään Maasta tuleva astronautti. Vuosikymmenten takaista amerikkalaista unelmalähiötä muistuttava miljöö on hilpeää katsottavaa, ja kutkuttava on myös elokuvan lähtökohta kääntää päälaelleen tieteiselokuvien vakioaihe maapallolle invaasion tekevistä muukalaisista. Nyt ihminen onkin alien, joka saa peräänsä 1950-lukulaisittain elelevän pikkukaupungin poliisit ja sotavoimat. Apua tarjoaa kulmakunnan nuoriso.
Planeetta 51:n sinänsä hauskalta vaikuttavasta ideasta parodioida amerikkalaisia kylmän sodan aikaisia b-filmejä, joissa pelättiin ulkoavaruuden uhkia ja kotinurkilla vaanivia kommunisteja, ei saada lopulta irti mitään riemastuttavaa. Elokuva lankeaa isojen animaatioiden helmasyntiin, liian suuren yleisön miellyttämiseen, jolloin parodia kuihtuu pintapuoliseksi kulttuuriviittausten viljelyksi ja tyhjänpäiväiseksi törmäilyksi.
Omiin kompromisseihinsa kilpistyvä elokuva on paitsi pitkäveteinen myös hankala nähdä edes toimivana lastenelokuvana. Niin vanhemmista kuin uudemmistakin tieteis- ja kauhuelokuvista lainaillut vitsien aiheet menevät nuorimmilta ohi, joskin lapsia varmaan huvittaakin elokuvan hassu henkilögalleria ja yleinen kohellus. Aikuiselle yleisölle taas suomenkielinen dubbaus on hirvittävän tylsää ja piinallista kuunneltavaa ja konventionaalinen takaa-ajotarina pelkästään puuduttavaa seurattavaa.
