• Mari Mörö: Kuuri. WSOY 2009. 144 s.
En lakkaa hämmästelemästä ja kiittelemästä Mari Mörön ammattitaitoa liikkua sulavasti tekstityypistä toiseen ja ujuttaa niihin aina jonkin erityislaatuisen vivahteen.
Mörön edellinen aikuistenromaani Paikkaa ja mieltä (2008) sivalsi nykymaailman menoa hienona aikalaiskuvauksena. Uudessa Kuuri-romaanissa liikutaan aivan toisessa aikakaudessa, 1940-luvun sodanjälkeisessä Suomessa.
Kuuri on kirjeromaani, jossa valan tehnyt kielenkääntäjä Karl Ljungqvist kirjoittaa Kaisi-nimiselle rakastetulleen. Kaisin vastauskirjeitä ei pienoisromaaniin sisälly, mutta ajoittain niiden sisällön voi päätellä, joskus taas ei.
Kirjeistä käy ilmi, että Karl on viettänyt aikaa Helsingissä Pengerkadun parantolassa sotavammaansa hoidellen ja pyristelee alkoholismia vastaan. Hänestä tulee myös uuden mullistavan lääkekeksinnön eli antabuksen käytön koekaniini.
Karl vaikuttaa kovin rakastuneelta Kaisiin, joka opiskelee Turussa sairaanhoitajaksi. Vaikka Karl välillä hairahtuu alkoholin kiroihin, hän lupaa parantua antabuskuurin voimalla ja myös ansaita rahaa heidän yhteistä tulevaisuuttaan varten.
Karlin kirjeet ovat hyvin henkilökohtaisia ja niiden kielenkäyttö tavoittaa hyvin aikakauden ja sen mentaliteetin. Romaanista tulee myös ajankuvaus, sillä kaiken rakkaus- ja lupauspuheen sivussa syntyy kuvaa 1940-luvun lopun Helsingistä, viinahöyryisistä bisneslounaista sekä myös hämäräpuuhista.
Kuurissa on erityislaatuista se, miten Mörö jujuttaa lukijan alkoholistin lähihenkilöksi. Alkupuolella Karlin selostukset saavat aikaan sympatiaa ja luottamusta Karlin kykyyn olla juomatta.
Lukiessa syntyy halu uskoa Karliin, joka tekee itsestään nöyrän ja samalla rakkaus-, työ- ja juoma-asioissa kunnollisuuteen pyrkivän miehen. Niinhän sitä haluaa uskoa kaikkia suureen muutokseen pyrkiviä ihmisiä.
Lukemisen edetessä halu alkaa kuitenkin muuttua haluttomuudeksi, sympatia antipatiaksi ja pettymykseksi. Karl kääntyykin valantehneeksi valehtelijaksi, josta kaikki kunnollisuus karisee pois.
Tämä lukijalle tarjottu hiljalleen kehittyvä lukukulman muutos ja vaihtelu tekee pienoisromaanista hienon lukukokemuksen. Kuuri jos mikä on lukijaa liikuttavaa kirjallisuutta.
