Pieni pala ikuisuutta
• Stephenie Meyer: Aamunkoi. Suom. Pirkko Biström. WSOY 2009. 670 s.
Amerikkalaiseen teiniarkeen sijoittuvan vampyyritarinan päätösosa solmii yhteen aiempien osien juonisäikeitä. Tiiliskivimäinen opus on jaettu kolmeen osaan, joissa kertojat vuorottelevat.
Alun ja lopun äänenä on muiden romaanien tavoin Bella Swan ja keskiosassa tapahtumia tarkastellaan ihmissusi Jacob Blackin näkökulmasta.
Bella on sitoutunut kohtalonomaisesti Edward Culleniin mutta hän tiedostaa huumaltaan myös Jacobin ristiriitaisen tilanteen – paras ystävä kärsii vampyyriparin varjossa ja kapinoi sen mukaisesti.
Bella saa vahvistuksen piilevistä ominaisuuksistaan, jotka sitovat hänet erottamattomasti vampyyrien yhteisöön. Liitosta Edwardin kanssa syntyy Renesmee, ihmelapsi, jolla on hohtavat hampaat ja yhtä kiihkeä elämänsyke kuin vanhemmillaan.
Lopulta pariskunta löytää sovun Jacobin kanssa, joka liittyy vampyyrien rintamaan Volturien väkeä vastaan suojelemalla Renesmeetä. Kaikkien aikojen taistelu saa lopulta yllättävän päätöksen, kun Bellan kilpiominaisuus yhdessä mukaan tulevien apuvoimien kanssa kääntää voimasuhteet rakastavaisten eduksi.
Kvadrologian happy end on yhtä viitteellinen kuin vaikka kuvaukset ihmisen ja vampyyrin rakkaudesta tai kutkuttavan nälän tyydyttämisestä verisessä metsästysjahdissa – Stephenie Meyer pitäytyy sisäisten aistimusten tarkassa kuvailussa ja seurausten analysoinnissa ilman jännitteitä alleviivaavaa toimintaa.
Teksti huokuu kohtalonomaisuutta ikään kuin kaikki mitä Bella, Edward, Jacob ja kumppanit kokevat olisi ennalta määrättyä. Se luo Aamunkoihin unenomaisen tunnun: niin tarkasti kuin esimerkiksi rintamien kohtaaminen kuvataankin teoksen lopussa, kahakka hahmottuu kuin sitä seuraisi nukkuessaan ilman että silmiä voi sulkea vyörytykseltä.
Tämä tuottaa pidättyvyydessään monin paikoin jahkailevaa mutta yhtä kaikki sujuvaa kerrontaa, jonka vangitsevuus on jo todistettu.
