• Kjell Askildsen: Saari. Suomennos Tarja Teva. Like 2009. 125 s.
Ajatus vähän on enemmän toteutuu täydellisesti norjalaisen Kjell Askildsenin proosassa. Hän ei jaarittele, vaan pistää paperille vain olennaisen. Silti teksti hengittää ja on avoin monille erilaisille tulkinnoille.
Askildsen tunnetaan erityisesti novellistina, myös meillä. Häneltä on suomennettu kolme kokoelmaa. Uusin suomennos on pienoisromaani Saari, jonka alkuteos on tosin jo neljänkymmenen vuoden takaa. Se ei haittaa, sillä Saari on hienoa ajatonta proosaa.
Tapahtumapaikka on pieni majakkasaari, jossa asuu majakanvartija vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Saarelle on saapunut kirjailija, joka pelkällä olemassaolollaan rikkoo vallitsevan rauhan.
Naimisissa oleva kirjailija himoitsee majakanvartijan vaimoa ja tytärtä, ja nämä kirjailijaa. Majakanvartija on mustasukkainen, eikä syyttä, vaikka ei tiedäkään kaikkea sitä minkä lukija tietää.
Askildsen kuvaa taitavasti miten neljä ihmistä elää rinnan, mutta toisilleen vieraina. Kukin omassa maailmassaan keskellä odotuksia, toiveita ja pelkoja, omatuntonsa kanssa kamppaillen.
”Hän istuu vuoteella. Majakanvartija istuu keittiönpöydän ääressä. Maria makaa kasvot kohti ikkunaa. Marion istuu huoneensa lattialla...” Vähin, näennäisen mitään sanomattomin sanoin voi kertoa paljon.
Askildsen vaihtaa näkökulmaa taitavasti. Yksi lause yhden, heti perään toinen lause toisen henkilön silmin. Tämä tapahtuu hämmentävällä vaivattomuudella. Askildsen ei ole missään vaiheessa lähelläkään sotkeutua omaan näppäryyteensä.
Lukija tietää koko ajan enemmän kuin kirjan henkilöt, joutuu sen tähden ottamaan kantaa näiden tekemisiin ja elää mukana jokaisen mielenliikkeet.
Nykymaailma usko, että pitää huutaa tullakseen kuulluksi. Askildsen ei metelöi, kuiskauskin riittää tai jopa se, että jättää asian sanomatta. Saari on pieni kirjallinen helmi.
Aiemminkin Askildsenia suomentanut Tarja Teva on tehnyt jälleen hienoa työtä.
