• Margaret Atwood: Velka ja vaurauden varjopuoli. Suom. Petri Stenman. Like 2009. 253 s.
Kirjailijat ovat tavanneet esipuheessa kiittää tahoja, joille he ovat velkaa kirjan valmistumisesta. Kanadalainen Margaret Atwood lähtee esseeteoksessaan liikkeelle siitä, että ”velallisuus” on kaiken sivistyneen elämän ehto.
Valtiot lainaavat kansalaisiltaan rahat verotuksen muodossa ja kirkot säätelevät ihmisten synnintuntoja niin kuin maksamattomia velkoja. Ihmissuhteet ovat mahdollisia, kun tunnemme saavamme suhteista yhtä paljon kuin olemme itse niihin tuoneet.
Maailmantalouden traagiselta tuntuva velkakierre onkin vain osa laajempaa, ihmislajin perustaa kalvavaa luottamuskriisiä.
Ei siis ihme, jos kirjallisuuden kolmanneksi suurin aihe on rikkauden tavoittelu ja sen kääntöpuoli, sosiaaliset suhteet repivä velallisuus. Kostotarina kiihottaa meitä juuri siksi, että tunnemme velkojan saavan siinä viimeinkin omansa velalliselta.
Pakkomielteinen viha ja muut tutkimattomat tunteet ihmissuhteiden epäreiluudesta saavat hyvityksen, ja syntipukin, Hamletin tai Venetsian kauppiaan tapaisissa kostotarinoissa. Sama tarkoitus on poliittisilla totuuskomissioilla, toteaa Atwood.
Saitureiden planeetta
Velka ja vaurauden varjopuoli kytkee kohtuuttomuuden tuntemukset yhteisöllisen elämän perusteisiin. Atwood visioi, että suhtautumisemme velallisuuteen on muuttumassa toisaalta kepeämmäksi, toisaalta kärjekkäämmäksi.
Esseemuoto antaa historian suhteen vapauksia, joita pamfletin tekijä ei saisi anteeksi. Toisaalta velallisuuden ja vaurauden merkityksiä kartoitetaan lavealti.
Parhaimmillaan Atwood on tietysti kirjallisten esimerkkiensä kanssa.
Hän analysoi perusteellisesti maailman tunnetuinta joulutarinaa, Charles Dickensin Saiturin joulua (1843). Atwood osoittaa, että kyse on Faustus-myytin protestanttisesta versiosta.
Saiturille käy lopultakin suhteellisen hyvin eikä häntä rankaista pöyhkeydestä kuten Faustusta. Koronkiskonta sinänsä ei ollut Dickensin mielestä mikään hirvittävä synti.
Kirjansa viimeisessä luvussa Atwood antaakin Saiturille uuden oppitunnin ja kuljettaa hänet 1900-luvulle. Saituri saa nähdä millaista tuhoa on syntynyt, kun kaikki kahmivat omaisuutta lainaamalla resurssinsa yhteiseltä planeetalta.
”Kustannushyötyanalyysin” tekijänä luonto on aivan omaa luokkaansa, muistuttaa Atwood. Velkojana luonto on vain kärsivällisempi ja totaalisempi kuin ihmiset.
