Nykyhetkeen sijoittuvien episodien lomassa näytelmä kerii auki kunkin hahmon todentuntuisia – joskin minun makuuni yllätyksettömiä – elämäntarinoita. Yleisön reaktioiden ja väliajalla kuulemieni keskustelujen perusteella juuri hahmojen ja heidän tarinoidensa tunnistettavuus sekä naseva sanailu saivat yleisön nauramaan ja viihtymään.

Kakskerran nuorisoseuran teatterissa on ilmeisen tykästytty Pukeman näytelmään, koska siihen on tartuttu jo toista kertaa. Aiemmasta esityksestä tosin on ehtinyt vierähtää 25 vuotta. Kati Urhon ohjaamassa esityksessä on panostettu pienin, harkituin elein rakennettuun huumoriin ja uskottaviin henkilöhahmoihin.

Erityisesti keskeisen naiskolmikon Saimin (Inkeri Tuominen), Emmin (Helena Lindström) ja Tiinan (Virve Myllymäki) työskentelyssä on luontevaa yhteispeliä. Muiden hahmojen pistäytymiset tilanteissa tuovat kokonaisuuteen säpinää.

Kunkin asukkaan asuntoon johtavat ovet ja niistä ramppaaminen tuovat muutoin melko staattiseen näyttämökuvaan mukavasti dynamiikkaa. Punavalkoinen väritys, orvokkiamppelit ja auringonvaloa muistuttava valaistus luovat tarinan henkeen sopivaa toiveikkuutta.