NÄYTTELYT
Mika Natri.
Auran Galleriassa 15.5. asti.
Venäläinen formalisti Viktor Šklovskij kirjoittaa esseessään Taiteesta keinona, miten tottumus saa katsojan havaitsemaan asiat kuin silhuettina säkin sisässä: ”Automaatio syö(vyttää) asiat, vaatteet, huonekalut, vaimon ja sodan pelon”. Taideteoksen kohdalla totutut havaintomekanismit kytkeytyvät pois päältä. Šklovskijn mukaan kuva ei olekaan pysyvä merkitsijä elämän muuttuville ilmiöille, vaan synnyttää näkemyksen asiasta tai esineestä sen sijaan että auttaisi tietämään mikä asia on.
Kuvanveistäjänäkin tunnetun turkulaistaiteilijan Mika Natrin (s. 1969) maalausten ei-esittävissä pinnoissa ollaan šklovskijlaisen formalismin ytimessä. Teokset ovat abstrahoituneita kenttiä, ulkoisesta maailmasta riippumattomia autonomisia todellisuuksia.
Limbus-sarjan neliömäiset akryylimaalaukset operoivat kahdella visuaalisella aiheella, ruudukolla ja vapaasti virtaavalla vertikaaliviivastolla. Punaista, pinkkiä ja aavistuksen vihreää sekoittavan Limbus II -teoksen pinta on kuin haurasta japaninpaperia, jonka kahisevassa haptisuudessa on houkuttavaa synesteettisyyttä. Löyhästi kudottuja ruudukkoja hyödyntävien Limbus-maalausten kuvatilaa luonnehtii taidokkaasti konstruoitu matala syvyys. Puhdistus-sarjassa Natrin väripaletti on hillitympi ja maalausten tonaaliset siirtymät pehmeämpiä. Informalismille sukua olevissa väriavaruuksissa on kaikuja jopa Cy Twomblyn maalausten kiehtovista ekspressioista.Natrin ilmaisu on hämmästyttävän 50-lukulainen aina objektiivisuutta tavoittelevia teosnimiään myöden. Se yhdistää vaikutteita ranskalaisten affichistien revityistä posterimaalauksista ja Anitra Lucanderin lyyrisistä abstraktioista Piet Mondrianin aloittamaan ja yhä elinvoimaiseen ruudukkomaalauksen perinteeseen.
Asta Kihlman
