Harmaahkoa holtittomuutta
Kirjat
Chrissie Hynde:
Tunnustan.
Holtiton elämäni.
Suom. Ari Väntänen. Like. 325 s.
Rokkimuistelmat ovat useimmiten ihan kivoja. Niin on Chrissie Hyndenkin – ja siksi hienoinen pettymys.
Hynde on elänyt railakkaasti eikä kainostele kertoa mokailuistaankaan. Silti kirja maistuu aavistuksen laimealta, sillä Hynde jutustelee liiankin lakonisesti. Turpaan on tullut yhä uudestaan, kirjaimellisestikin, mutta Hynde ei valita. Tekevälle sattuu. Kun sekoilee motoristijengeissä ja Sid Viciousin kaltaisten narkkareitten kanssa, joutuu totta kai kärsimään. Semmoista se on.
Pitkin matkaa tuntuu kuin Hynde vähättelisi itseään. Se sellainen on kyllä ihan anteeksiantamatonta artistilta, joka sentään on puristanut itsestään Brass In Pocketin kaltaisia timantteja.
Vaikka sivut täyttyvät Iggy Popin kaltaisista persoonista, Hynden holtiton elämä ei hetkauta tai ainakaan hätkäytä.Pretendersin ystäville Tunnustan voi olla pettymys jo siksi, että suurin osa teoksesta keskittyy aikaan ennen bändiä. Itse sähköistyin vasta siinä vaiheessa, kun Hynde sai vihdoin bändinsä kasaan ja alkoi menestyä. Etenkin 25-vuotiaana kuolleesta kitaristilahjakkuudesta James Honeyman-Scottista olisin kernaasti lukenut vielä enemmän.
Tekijän oma ääni kirjasta kuitenkin välittyy, eikä kokonaisuus vaikuta hutaistulta. Sekin on enemmän kuin useista rokkikirjoista voi sanoa.
Jotenkin mutkan kautta osuvalta tuntuu, että Hynde pakeni holtittomuuteen poroporvarillisen lapsuusympäristönsä harmautta.
Tuomo Karhu