Kulttuuri

Mielen näkymättömät käänteet

MENTALISMI

Pete Poskiparta:
Mielenkääntäjä

Domino-teatterissa la 23.4.

umpusoolo pauhaa. Valot nousevat valaistakseen näyttämölle astelevan mentalisti Pete Poskiparran.

Musiikkivalinnoissa jazzailusta AC/DC:n poljentoon kaikuu viihde-esitysten kansainvälinen perinne. Se, että Poskiparran Mielenkääntäjä-show’ssa soi suuren maailman meininki, ei tee iltaa Dominossa etäiseksi.

Päin vastoin. Poskiparta tekee heti selväksi, että illan esityksessä koko yleisö on aktiivisena osallisena. Noin suora lupaus voisi saada väen varpailleen, mutta Poskiparta saakin yleisönsä muitta mutkitta puolelleen.

Olennaista vahvalle kontaktille on, että vaikka ohjelmanumeroihin kuuluu sisäänkirjoitettua rehentelyä, ei Poskiparta väitä, että se, mitä hän tekee, olisi helppoa, vaan muistuttaa, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina läsnä. Hän leikittelee yleisöllään, uskotellen hetkellisesti epäonnistuneensa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yleisölleen hän on juuri sopivan ilkikurinen, löytäen hyvän vuorovaikutuksen niidenkin vapaaehtoistensa kanssa, jotka eivät oitis lähde täysillä mukaan ohjelmanumeroihin.

Vapaaehtoisten vastuuttaminen on keskeistä yhteispelille. Numerossa, jossa hän pyytää vapaaehtoista valitsemaan intuitioonsa luottaen yhden viidestä avaimesta salkun avaamiseen, konkretisoituu ajatus meissä kaikissa lymyävistä mentalismin siemenistä.

Voitettuaan yleisön puolelleen hän voi leukaillakin, kuten tekee eräälle vaimonsa ajatusten lukemista yrittävälle miehelle.

– Siksi mä olen ajatustenlukija ja sä et, Poskiparta huikkaa miehen epäonnistuttua.

Repertuaari koostuu nimen Mielenkääntäjä mukaisesti yhä vähemmän näkyvistä tempuista, yhä enemmän mielenkäänteistä. Katsekontaktin kautta hän nappaa luvut ja piirroskuviot, joita vapaaehtoiset ajattelevat.

Päätösnumerossa Poskiparta peittää kolikoilla, teipillä ja huivilla näkökenttänsä ja nostaa laatikosta paperinpaloja, joihin katsojat ovat kirjoittaneet nimensä ja toiveitaan. Mentalistin osuessa poikkeuksetta oikeaan niin nimissä, toiveissa kuin muissakin väittämissään, ei voi kuin ihmetellä, että miten hän tuonkin tekee.

Jukka Kittilä