– Se on minusta juuri mieletöntä, että Aikalisä ei ole yhtenäinen teos. Tunnelma ja musiikki saattavat vaihtua yhtäkkiä. Yhtenäinen, mutta moniääninen, luonnehtii nuoria suomalaissäveltäjiä ohjannut ammattisäveltäjä Riikka Talvitie.
Aikalisä on osa Kuule, minä sävellän -hanketta, joka on viiden vuoden ajan rohkaissut nuoria säveltämään. Siihen on tähän mennessä osallistunut satakunta 13–17 -vuotiasta suomalaista usean taidelaitoksen johdolla, ja 12 konserttia on pidetty. Hanke perustuu New Yorkin filharmonikkojen koulutusohjelmaan.
Aikalisä on hankkeen ensimmäinen, kokonaan nuorten säveltämä ja kirjoittama ooppera. Työryhmässä on mukana kymmenen suomalaista ja neljä newyorkilaista. Sävellystyön ohjaajina ovat Suomessa toimineet Olli Kortekangas ja Riikka Talvitie.
Aikalisän kantaesitys on Kansallisoopperan Alminsalissa keskiviikkona. Teosta esitetään yleisölle kaikkiaan kolme kertaa nuoren kapellimestarin Kara Koskisen johdolla.
Talvitien mukaan koko projektin idea on, että ammattisäveltäjät ja Sibelius-Akatemian opiskelijat auttavat nuoria säveltäjiä mahdollisimman vähän. Ohjaajien merkittävin osuus on liittynyt teoksen kokonaisuuden ohjaukseen.
Tunneilmaisun kautta säveltämään
Leon Schnabel on selloa soittava lukiolainen. Improvisointi on ollut hänelle tärkeää, ja siitä on lähtenyt sävellysharrastuskin.
Hän sävelsi Joel maalaa -kohtauksen puoliksi yhdessä Wäinö Vänskän kanssa.
Päähenkilö Joel on juuri riidellyt parhaan kaverinsa Ainon kanssa.
– Alkuun haen romanttista ilmaisua, lähtee jousilla, ja siinä on myös muutama puhaltaja. Teema lähtee kehittymään siitä.
Sitten Joel menee hylättyyn halliin ja alkaa maalata surusta graffitia.
– Graffitijengi tulee paikalle, se koskettaa Joelia. Joel säpsähtää, koska hän ei kuule heidän tulevan. Tunneilmaisun kautta lähdin säveltämään.
Viulua viisivuotiaasta soittaneen lukiolaisen Vilma Soinin kohtaus on nimeltään Isän uni. Hän on säveltänyt sen kokonaan yksin, vaikka ryhmässä on ollut kiva tehdä yhdessä.
– Koko ajan kun kuulee, mitä toinen tekee, siihen reagoi. Se oli todella opettavaista, Leon Schnabel kuvaa sävellysprosessia.
Vilma Soini arvelee, että jokaisella mukana olevalla säveltäjällä on soitin- ja klassinen tausta.
– Se on voinut johtaa siihen, että ooppera on aika klassinen.
Säveltämisestä on Soinille tullut ajan myötä kasvaessa oma asia, jota saa itse tehdä ja jota ei halua jakaa muiden kanssa.
– Säveltäminen on todella hauskaa. Ei tarvitse suorittaa, saa tehdä mitä haluaa.
Klassinen musiikki muuttuu
Klassisen musiikin tulevaisuus esitetään monesti synkissä sävyissä. Tuntuuko teistä, että se on auringonlaskun ala?
– Ihan suoraan sanottuna hyvinkin voi olla. Joskus minulla on sellainen fiilis, ettei ole niin kauhean kirkasta tulevaisuutta, Soini sanoo.
Klassisen musiikin tulevaisuus riippuu Soinin mukaan paljon siitä, että ihmiset jatkavat harrastusta.
– Musiikkiopistolla käydessä näkee pieniä lapsia innoissaan viulutunnilla. On ihanaa nähdä, että aina joku sitä jatkaa. En usko, että Mozartia koskaan unohdettaisiin.
Leon Schnabel uskoo, että klassinen musiikki on ollut niin iso osa kulttuuria niin pitkään, ettei se lähde heti laskuun, vaan muotoutuu koko ajan.
– Se, mikä nykyisin koetaan klassiseksi musiikiksi, muuttuu. Musiikki on kuten elämä, luova käsite.
TS–STT
