Kirja-arvostelut

Silmät kiinni
maailmassa

Kirjat

Vesa Haapala:
Karhunkivi.

Otava. 234 s.

Vesa Haapalan (s. 1971) esikoisromaani on ennen kaikkea tarina elämän sattumanvaraisuudesta ja ennustamattomuudesta. Risteävistä ihmiskohtaloista rakentuu mielenkiintoisesti sykkivä kudos, tietynlainen vertauskuva olemisen yleisestä hauraudesta.

Kirjastossa työskentelevällä Lassella on modernin perhe-elämän paineissa ja häirikköpoikansa yhteiskuntakelvoksi saattamisessa pää tyhjänä ja kädet täynnä.

Paras kaverikin jää aivotukoksen vuoksi neljäkymppisenä letkujen jatkeeksi, vain itkuiset silmät viestivät hätääntyneinä jonkinlaista inhimillistä elämää.

Ainoaksi ikuisuusprojektiksi Lasselle muodostuu elokuvaesseiden luominen, fiktion ja väkivallan suhteen pohtiminen.

Mies hankkii itselleen myös tontin ja pistää metsää matalaksi. Mikään hillitön tuhoamisvietti ei ole kyseessä, vaan uudisraivaajakirjallisuudesta tyypillinen eetos. Mies muokkaa luontoa näköisekseen, luonnosta kasvaa näin miehen kuva, hänen käsiensä visuaalinen jatke.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tietyllä tavalla luonto määrittyy Haapalalla passiiviseksi, feminiiniseksi elementiksi, jonka edessä mies myöntää heikkoutensa. Siinä, missä luonto tasapainottaa miehen ja kasvaa samalla maskuliinisen vapauden monumentiksi, ei hänen käytöshäiriöinen poikansa herätä kuin ärtymystä.

Mikään oppi ei pojan päähän jää, vaan elämä on jatkuvaa anarkiaa, rajojen rikkomista ja isän sietokyvyn koettelua.

Miehen voimattomuus purkautuu itsesyytöksinä: ”Olen epäonnistunut isän ja ymmärtäjän tehtävässä, muusta puhumattakaan.” Pojan uhatessa tappaa isänsä, tilanne eskaloituu väkivallaksi: ”Ei tämä ole selkäsauna, vaan epätoivoa”, sanoo muuten niin rauhallinen humanistimies.

Romaanin ajatukseksi kasvaa armon ja hyväksymisen lähes kristillinen sanoma. Mikä ei ole muutettavissa, on pitkin hampainkin hyväksyttävä.

Juhani Brander

Vesa Haapalan esikoisromaani on tarina elämän sattumanvaraisuudesta.
Vesa Haapalan esikoisromaani on tarina elämän sattumanvaraisuudesta.