Bluesbändi voi olla todella tylsä. Se voi olla naama irvessä soitintaan vinguttavan sähkökitaristi-laulajan geneerinen pumppu, joka toistelee kuluneita fraaseja näyttääkseen, että on oppinut ne. Toisaalta perinteisinkin blues voi olla tulikuumalla liekillä palavaa väkevien fiilisten välittäjäainetta. Se voi tuottaa ehdan blueskokemuksen sellaisellekin, jolla ei ole kosketuspintaa puuvillapelloilla syntyneeseen afroamerikkalaiseen musiikkiin.
Mielenkiintoisimmillaan nykyajan blues on silloin, kun siinä on jotakin uutta, kekseliästä ja oivaltavaa. Vaihtoehtoblues eli alt.blues yhdistelee bluesin henkeä ja muotoa esittäjänsä muihin vaikutteisiin ja kulttuuriperimään.
Viime vuosilta tuttuja ulkomaisia alt.blues-nimiä ovat esimerkiksi Seasick Steve ja garageduo The White Stripes. Suomalaisista mainittakoon Cosmo Jones Beat Machine, Jolly Jumpers, Tuomari Nurmio ja etenkin hänen alter egonsa Judge Bone, sekä J. Karjalaisen amerikansuomalaisia lauluja laulava sivupersoona Lännen-Jukka.
Tämän vuoden ehdottomasti ilahduttavin alt.blues-albumi on tamperelaisen Talmud Beachin toinen levy Chief. Sen naivistisen viattomassa bluesissa piilee viehättäviä, salaviisaasti rakennettuja ristiriitoja.Albumin synkein ja paatoksellisin bluesraita Forest kertoo marjastamisesta ja sienestämisestä. Yhtä herkullinen kontrasti on Chinaman Bluesissa, jossa lauletaan ilmeisesti Suomen kiinalaisissa buffet-ravintoloissa saatujen kokemusten herättämästä kaukokaipuusta.
Suomenkielinen Born With the Blues puolestaan vihjaa nimifraasillaan, ettei blues taivu Suomen oloihin, vaikka menevä kappale muuten kielii aivan päinvastaista. Kekkonen-biisissä Talmud Beach laulaa pellon laidassa kaadetun puun vieressä hikoilevasta kansakunnan suuresta johtajasta, jonka ympärillä hehkuu sädekehä. Se on samantapainen hullutteleva kannanotto kuin undergroundyhtye Suomen talvisota 1939–40:n Kekkonen Rock.
Talmud Beachin rumpali-laulaja Petri Alanko kertoi Soundissa yhtyeensä omaperäisyyden lähtevän ainakin osin siitä, ettei Talmud Beach osaa eikä halua soittaa bluesia oikein. Kun paikkaa tiedon ja taidon puutteet omilla näkemyksillään, ei tule kopioineeksi muita.Se itse asiassa on täsmälleen oikea tapa soittaa bluesia, kunhan ei sorru pelkkään ironiseen pelehtimiseen – eikä Talmud Beach sorru. Talmud Beach on varsin monipuolinen trio, jonka soitosta ahkera keikkailu on tehnyt kepeää ja ilmavaa. Sen boogiessa Canned Heat kohtaa 22-Pistepirkon, eivätkä jalat tamppaa lattiaa vaan juuri ja juuri koskettavat sitä.
Talmud Beachin kaltaiset yhtyeet saattavat kuulostaa bluestraditionalistien korvissa oudoilta ja epäilyttäviltä, mutta bluesille ne tekevät hyvää. Perinteillä on arvoa, mutta jos blues mielii pysyä puhuttelevana, sen täytyy elää ajan mukana. Niin kuin afrikkalainen perinnemusiikki sai uuden elämän pelto-orjien lauluissa, voi blues jälleensyntyä sulauttamalla itsensä yhteen uusien vaikutteiden kanssa. Blues voi versoa yhtä hyvin puuvillapellosta, tunturijängästä ja Varsinais-Suomen savimaasta.
Talmud Beach soittaa tänään Humalistonkadulla Gongissa. Yhtye esiintyy hyvässä seurassa: samaisessa Helsingin Ääniwallista Turkuun tuodussa Lauantaitranssit-tapahtumassa soittavat myös psykedeliaa ja stoneria yhdistelevä Kaleidobolt, kosminen popbändi Superfjord, minimalistis-psykedeelinen Jarse sekä hypnoottinen space rock -helmi Death Hawks.
Siellä soi uusi blues.
ts.kulttuuri@ts.fi
Kirjoittaja on musiikkitoimittaja
