Kirja-arvostelut

Tyhjyyden kokemisen äärellä

Mirkka Rekola
Mirkka Rekola

Kirjat

Katja Seutu:
Tyhjä pöytä
on tilattu.

Mirkka Rekolan runouden äärellä.

WSOY. 287 s.

irkka Rekola (1931–2014) on suomalaisen sotienjälkeisen kirjallisuuden keskeisimpiä tekijöitä. Rekola muistettaneen ennen kaikkea modernistisesta runoudestaan, mutta kirjailijan tuotanto käsittää myös niin omaperäisiä aforismeja kuin esseistiikkaakin.

Viime vuonna itsekin runoilijana debytoineen kirjallisuudentutkija Katja Seudun tutkimus Tyhjä pöytä on tilattu tarkastelee Rekolan runo- ja aforismituotantoa tyhjyyden ilmaisemisen näkökulmasta. Teos avaa kiinnostavan ja hyvin perustellun väylän kohderunoilijansa tekstien ”äärelle”, kuten asia kirjan alaotsikossa hahmotetaan.

Tutkimuksen keskiössä vaikuttaa ymmärrys siitä, että Rekolan runoilmaisua on mielekästä tarkastella yksittäisiä julkaisuja laajempina aihekokonaisuuksina. Seutu osoittaakin havainnollistavalla tavalla, miten samat teemat kertautuvat ja muuntuvat Rekolan laajassa kaunokirjallisessa tuotannossa. Tutkimus keskittyy erityisesti runoilijan 1960- ja 70-lukujen teoksiin, tyhjyyden kokemisen leimaamaan ”ydinpoetiikkaan”.

Teoksen tulkinnat ovat monin paikoin verrattoman oivaltavia, tarjoten rutkasti tarttumapintaa usein vaikeana lyyrikkona pidetyn Rekolan ilmaisuun. Seudun filosofisesti orientoitunut, esimerkiksi Martin Heideggerin ja Mestari Eckhartin ajatuksista ammentava lukutapa palvelee runojen monihahmotteisuutta mainiosti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Erityisesti kokonaisuuden loppupuolelle sijoittuva, Rekolan runojen rakkauskäsityksiä tarkasteleva jakso hahmottui omassa luennassani vallankin valo- ja ilmaisuvoimaisena analyysina. Samoin tutkimuksen aikalaiskonteksteja – kuten Rekolan runouden suhdetta 1960-luvulla Suomessa virinneeseen yhteiskunnallisen osallistuvuuden vaatimukseen – avaavat jaksot ovat kerrassaan herkullista luettavaa.

Esipuheessa Seutu kirjoittaa koskettavalla tavalla auki läheisen, vuosikymmeniä kestäneen suhteensa runoilija Rekolaan. Tämä heijastuu myös itse tutkimuksen sisältöön. Runoilijan henkilökohtaisesti tunteneelle tutkijalle on tarjoutunut mahdollisuus käyttää lähdeaineistonaan muun muassa kirjailijan kanssa käytyjä keskusteluja sekä Rekolan henkilökohtaisia, julkaisemattomia muistikirjoja.

Tällainen aineisto on sinänsä kuranttia ja kiehtovaa. Itseäni kuitenkin häiritsi teosta lukiessa se, miten Seutu toistuvasti suhteuttaa omia tulkintojaan runoilijan itsensä eri yhteyksissä esittämiin poeettisiin pohdintoihin. Teoksessa annetaankin verrattain runsaasti painoarvoa Mirkka Rekolan näkemyksille ja tulkinnoille tämän runoudesta.

Seutu toki huomauttaa, että Rekolan monitulkintaista runoutta on yhäti mahdollista lähestyä monella eri tavalla. Tutkimuksen lukijan näkökulmasta tilanne on kuitenkin astetta hankalampi. Runoilijan autoritatiivinen, tarkoitteilla ladattu mahtisana kun tuppaa toistuvasti paitsi pysäyttämään runojen merkitysten liikkeen niille sijoilleen, myös pyyhkimään pöydän Seudun omien tulkintojen edestä.

Tekstien kirjoittajastaan riippumaton elämä jää näin teoksessa, erittäinkin sen alkupuolella, mielestäni turhankin vähälle huomiolle.

Miikka Laihinen

Katja Seutu
Katja Seutu