Ari Väntänen: Vuoden turkulaiset levyt

Tähän aikaan vuodesta monet lehdet julkaisevat vuoden parhaat levyt -äänestystensä tulokset. Sen siivittämänä olen poiminut palstalleni nipun vuonna 2015 ilmestyneitä turkulaisia albumeita, joita itse pidän kiinnostavina ja onnistuneina.

Koska genret eivät ole verrattavissa toisiinsa, levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Suosittelen tutustumaan oman maun mukaan ja varsinkin sen vastaisesti.

Uhrijuhla: Jokainen on vapaa lintu (Svart)

Kauko Röyhkän ja Olga Välimaan Uhrijuhla perustettiin 500 kg lihaa -bändin raunioille, mutta sille kehittyi omanlaisensa luonne. Uhrijuhla soittaa utuisen psykedeelistä ja kevyen progressiivista musiikkia, joka henkii luonnon mystiikkaa ja on kaukaista sukua rockille. Bändin toinen pitkäsoitto vie tunnelmalliselle matkalle.

Sammal:
Myrskyvaroitus (Svart)

Viisi vuotta sitten aktivoitunut Sammal julkaisi toukokuussa toisen pitkäsoittonsa, hätkähdyttävästi ruotsinkielisellä Stormvarningilla alkavan Myrskyvaroituksen. Progressiivisen rockin perinteet tunteva yhtye on uusiutunut hivenen ja ottanut vaikutteita entistä laajemmalta alueelta, mutta 1970-lukulainen luomuhenki ja villapaitafiilis ovat yhä läsnä.

Sans Parade:
Artefacts (Solina)

Sans Paraden toinen albumi on esimerkki siitä, että vaikka musiikin kuluttaminen on muuttunut biisistä biisiin lennähtelyksi, pop voi yhä olla muutakin kuin viihdettä ja albumikokonaisuus taideteos. Artefacts on suurieleistä, monitahoista, sirpaleista, kollaasinomaista, dramaattisen melankolista taiderockia. Seitsemän biisin kokonaisuuden kantava idea syntyi sattumasta, jonka ydin löytyy Letter Fragments Found on the Halinen Bridge -biisin nimestä.

The Grammers:
Journey (V.R. Label)

Pätevä klassikkorockryhmä Grammers paranee vanhetessaan. Kokemus tekee soitosta syvää ja rentoa, ja Grammers osaa pippuroida perinnetietoista perussoundiaan monenlaisilla vaikutteilla aor:stä raakaan baarirockiin. Turnauskestävyydestä ja laatujäljestä täytyy kiittää kahta muutakin turkulaista rockin raskaan raatajaa – toukokuussa Juggernautin julkaissutta kasarihevibändi Kilpeä sekä blackmetalpioneeri Archgoatia, jonka uusi levy The Apocalyptic Triumphator tuli ja tappoi tammikuussa.

Tyynyt: Ystävät hämärän jälkeen (Solina)

Ystävät hämärän jälkeen -debyytti on Tyynyille sitä mitä Ystävät, toverit -debyytti oli Wojciechille: levy, jolla Jari Oisalon sadunomainen ja scifihenkinen mielikuvitusmaailma loksahtaa täydellisesti yhteen sävellysten kanssa. Ystävät hämärän jälkeen -levyllä Oisalon laulu uppoaa surisevien kitaroiden mereen tavalla, joka oikeuttaa kutsumaan Tyynyjen musiikkia shoegazeksi. Tyynyt kuitenkin erottuu genrestä hunajaisuudellaan ja mielenmaisemiensa naiivilla kauneudella.

Salaliitto:
Salaliitto (Plastic Passion)

Salaliitossa soittaa niin ansioituneita ruohonjuurirokkareita (Penniless, Deep Turtle, Musta valo, Limonadi Elohopea…), että joku muu sanoisi sitä superbändiksi. Superbändien jäsenten supervoimat kuitenkin kumoavat toisensa eikä mistään lopulta tule mitään, ja Salaliitto on kaukana sellaisesta sähläämisestä. Oppirahansa maksaneiden miesten varmoin ottein valmistettu ja rauhassa hauduteltu esikoinen on upea, tummasävyinen indierocklevy.

Vuoden 2016 ensimmäinen turkulaisalbumi lienee hankalasti lokeroitavan Mursusikarin albumi, jonka julkaisua juhlitaan tammikuun puolivälissä Turku Band Festivalilla.

Toivottavasti tulossa on myös Jori Sjöroosin uuden projektin Rooxxin albumi – loppuvuodesta yllättäen ilmestynyt Breathe In -single kuulosti jännittävältä.

ts.kulttuuri@ts.fi

Kirjoittaja on musiikkitoimittaja.

”Suosittelen tutustumaan oman maun mukaan ja varsinkin sen vastaisesti.”