Kirjat
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki.
Teos. 335 s.
mmi Itäranta kuvittelee toisessa romaanissaan saarimaailman, josta ei haluaisi poistua. Sen savun ja ruusun värinen taivas, kaupunkia halkovat kanaalit, keskellä seisova vallanpitäjien Torni, talojen välillä juoksevat sokkeloiset seitit ja taivaalla kulkevat ilmagondolit kiehtovat siksikin, ettei niitä pysty selittämään täysin.
Kudottujen kujien kaupunki on lumoava romaani. Jo esikoisromaanillaan Teemestarin kirja (2012) Itäranta valloitti suomalaisten ja ulkomaisten lukijoiden mielet, ja uusi teos yltää vähintäänkin samaan.Itäranta kirjoittaa hienosti kuunnellen herkkävireisesti kunkin lauseen ja ilmaisun rytmistä kulkua. Hän rakentaa tarinaan reittejä, jotka vihjaavat tulevaan tai selittävät mennyttä, kutoo romaaniin juonen, jonka jännitteet säilyvät loppuun asti.Ennen kaikkea Itäranta kirjoittaa uuden, oudon maailman. Saarivaltion kaupungissa eletään tulvien pelossa hieman kuin Venetsiassa.
Kaupungin asukkaat työskentelevät käsityöläisinä vaikkapa Sanojen Talossa, mustekortteleissa puolestaan työskentelee mustemestareita ja Seittien Talossa kutojia. Saaren muinaiset alkuperäiset asukkaat, ei-inhimilliset Kehrääjä-olennot ovat meripihkaan vangittuina maaperän syvyyksissä.
Itärannan rakentaman maailman monimuotoisuus ja pienimpiin yksityiskohtiin ulottuva havainnollisuus ja kokonaisvaltaisuus tekevät teoksen lukemisesta selittämättömän seikkailun. Sen lisäksi romaanin juoni pitää otteessaan jännittävänä, yllättävänä ja koskettavana.
Minäkertoja Eliana on kutoja, joka poikkeaa työtovereistaan. Hänellä on kaksi salattavaa taitoa: hän osaa lukea ja hän myös näkee painajaismaisia unia. Näitä ominaisuuksia ei kaupunkia hallitseva ja kontrolloiva Neuvosto salli, vaan unennäkijät suljetaan Tahrattujen Taloon väittämällä heidän levittävän tarttuvaa tautia, uniruttoa.Romaanin rihmastollinen juoni kytkee toisiinsa Elianan henkilökohtaisen tarinan ja koko saarivaltion tulevaisuuden. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun rantaan on ajautunut väkivaltaisen hyökkäyksen kokenut Valeria. Nuoren naisen kieli on leikattu irti, joten syitä väkivaltaan on vaikea saada selville.
Eliana ja Valeria kuitenkin ystävystyvät, rakastuvat, ja juonen kuljetuksessa heidän tarinansa liittyy kasvottoman Neuvoston tapaan hallita saaren asukkaita valheita ylläpitämällä ja totuutta manipuloimalla. Naiset liittyvät saarella toimivaan vastarintaliikkeeseen, joka pyrkii paljastamaan Neuvoston valheellisen toiminnan.
Romaaniin rakentuu kohtalokas kuilu, jonka toisella puolella ovat naamioiden taakse jähmettyneet vallanpitäjät ja heidän käskyjään noudattavat alamaiset. Toiselle puolelle asettuu yhteisesti jaettuja tavoitteita pyrkimään toteuttava yhteisö.Elianan ja Valerian kosketuksesta syntyvä, ihon totuutta tavoitteleva sanaton rakkaus kutoo omaa herkkää polkuaan, joka kulkee kuilun molemmin puolin. Rakkaus kannattelee naisia, mutta se saa myös toimimaan ei pelkästään rakastetun vaan laajemman yhteisön puolesta.
Kaisa Kurikka
