Kulttuuri

Kunnianosoitus
Susanna Haavistolle

Teatteri

Kaarina-Teatteri: Odotusta Pariisissa

Ohjaus ja dramaturgia

Mikko Rantanen, musiikin

sovitus Taina Möysä, ko

reografia Marko Virtanen,

lavastus Ville Salminen,

puvut Anniina Kuula. Ensi-

ilta 7.11.

Susanna Haavisto soi lapsuudenkodissani usein. Se ei ollut mielimusiikkiani, mutta ihastuin lyriikoihin, joissa tarinoita kuljetettiin oivaltavin mielikuvin. Kaarina-Teatterin Odotusta Pariisissa on kunnianosoitus 30-vuotista taiteilijauraansa juhlivalle Haavistolle.

Ohjaaja Mikko Rantanen on dramatisoinut Haaviston lyriikasta ja musiikista esityksen, jossa kuullaan yhteensä viisitoista kappaletta. Rantasen vahvuus on tarinoiden rakentaminen lyriikoiden ympärille, mutta tällä kertaa tekstien väliin ei synny yhtä punaista lankaa. Sen sijaan jokainen teksti esittää oman kertomuksensa, ja eheyttä kokonaisuuteen luodaan tunnelman rytmityksellä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Taina Möysän herkät sovitukset antavat tilaa tekstin tulkinnalle. Möysän, Martti Lapin ja Marja-Leena Venhon säestyksessä Cristel Gustafssonin, Raimo Laurilan, Eija Talo-Oksalan ja Salla Vahteran äänet soivat kauniisti. Esiintyjille on annettu roolinimet, joiden persoonaa puvustus ja maskeeraus tuovat esiin. Draamallisesti olisin kuitenkin kaivannut roolihahmoja vahvemmin esiin myös laulujen tulkinnoissa.

Viehättävä esitys sopii Kaarina-Teatterin kahvionäyttämölle. Romanttinen minimalismi toimii niin koreografiassa kuin lavastuksessa. Katsomossa nautitaan asiaankuuluvasti vaaleanpunaisia bebe-leivoksia.

Rantanen on miettinyt jokaisen kappaleen huolella. Mieleen jäävät etenkin hauraan koskettava Sinut maalasin ja voimakkaasti iskevä Padam, padam. Showstopperina toimii itseoikeutetusti Hectorin Haavistolle sanoittama Odotusta Pariisissa. Kappaleen ja sen tulkinnan aiheuttamia väristyksiä on mahdotonta sivuttaa.

Frida Maria Pessi