1944. Ohjaaja Elmo Nüganen. Kinopalatsi 2, 3 & 7. K16, 1 h 40 min.
Elokuva 1944 kertoo toisen maailmansodan viimeisistä kuukausista Virossa, jonka kansalaisista osa taistelee Neuvostoliiton ja osa natsi-Saksan joukoissa – ja samalla toinen toisiaan, veli veljeä vastaan.
Kohtauksittainen ja draamallisesti hajanainen elokuva alkaa Sinimäkien taisteluista Narvan lähellä kesällä 1944. Tarinan keskiössä on vähiin käynyt ryhmä nuoria virolaisia Waffen-SS-sotilaita.
Elokuvan loppupuoliskolla päästään marraskuuhun, jolloin maa on taas neuvostojoukkojen hallussa. Pääosassa ovat nyt puna-armeijan puvuissa sotineet virolaiset. Jaksoja yhdistää hieman päälleliimatulta maistuva punaisen sotamiehen ja valkoisen sotilaan sisaren romanssi.
Sotaa lähestytään kummankin puolen sotilaiden näkökulmasta, ja sotadraaman enemmän tai vähemmän kaunistellussa näkemyksessä molemmat esitetään ennen muuta suurvaltapolitiikan heittopusseina. Vapaaehtoisesta värväytymisestä jompaankumpaan leiriin ei elokuvassa juuri puhuta.
Olkoonkin, että elokuvan näkemys on aika yksioikoinen, virolaisten kansallista traumaa valottava, purkava ja sovitteleva, toimii 1944 kiinnostavana kuvauksena pienen valtion kohtalonhetkistä suursodan melskeissä. Samalla elokuva tietysti kertoo myös tekoajankohdastaan ja siitä, miten ja mistä perspektiivistä historiasta puhutaan tämän päivän Virossa.
Elmo Nügasen ohjaus on noussut Viron katsotuimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi ja se on myös asetettu maansa ehdokkaaksi Oscar-kilpailuun. Mahdollisuudet päästä mukaan loppukisaan asti ovat kuitenkin pienet. 1944 on ennen muuta kotiyleisölle tehty ja omassa maassaan toimiva elokuva – aivan samaan tapaan kuin lukuisat suomalaisten sotaelokuvat Tuntemattomista Tali-Ihantalaan.
