Åbo svenska teater: Stormskärs Maja. Anni Blomqvistin romaanien pohjalta näytelmäksi kirjoittanut Jussi Helminen, sävellys Matti Puurtinen, ruotsinnos Jan Lindroos, sovitus, ohjaus ja koreografia Jakob Höglund, lavastus Sven Haraldsson, puvut Heidi Wikar, kapellimestari Riddo Ridberg, valot Antti Niitemaa, ääni Olli-Pekka Lepovuori. Ensi-ilta 12.9.
Ahvenanmaalaiskirjailija Anni Blomqvist (1909–1990) kirjoitti romaanisarjansa Myrskyluodon Maijasta 1960–70-luvulla. Jo saaristolaisarjesta kertovat kirjat olivat suosittuja, mutta varsinainen läpimurto tapahtui 1970-luvun puolivälissä, jolloin romaaneista tehtiin Åke Lindmanin ohjaama tv-sarja. Se kuuluu yhä toivotuimpien uusintojen joukkoon ja nähtiin tv:ssä viimeksi kuluneena kesänä.
Jussi Helmisen kirjoittama ja Matti Puurtisen säveltämä musikaali kantaesitettiin Tampereen työväen teatterissa 1991 ja on sen jälkeen nähty näyttämöillä eri puolilla maata, muun muassa Samppalinnan kesäteatterissa 1993.
Teoksen suomalaisteattereissa saaman suosion perusteella tuntuu yllättävältä, että Myrskyluodon Maija nähdään vasta tänä syksynä ensi kertaa ruotsinkielisellä ammattinäyttämöllä, onhan alkuperäisteoskin kirjoitettu ruotsiksi.
Hyvää on kuitenkin kannattanut odottaa. Jakob Höglundin sovittama ja ohjaama Stormskärs Maja Åbo svenska teaterissa (ÅST) on raikas, realismista ja tunteilusta vapaa esitys, jossa teatterillisuus on vahvasti näkyvissä niin liikekielessä kuin lavastuksessakin.
tuntuu hieman vaisulta keskittyessään kuvaamaan menneen maailman elämän olosuhteita. Majan elämä on kyllä traaginen, mutta kunnon draamaa siitä ei oikein kehity, kun pakkoavioliitto muuttuu heti alussa rakkausavioliitoksi ja vastuksia aiheuttaa lähinnä luonto eivätkä muut henkilöt.
Kun johtopäätös on parempi taipua kuin taittua – kuten Maja laulaa lopussa –, draamallinen jännite on lähinnä nimellinen.
Ohjauksessaan Höglund ohittaa puutteet, eikä yritäkään tehdä esityksestä sen paremmin kasvu-, selviytymis- kuin varsinaista rakkaustarinaakaan. Majan elämä käydään läpi ikään kuin pikakelauksella, jossa onnen hetket ja vastoinkäymiset vaihtavat alituisesti paikkaa. Syntyy kuva elämästä virtana, jonka kulkuun voi lopulta vaikuttaa varsin vähän muuten kuin asenteella.
versiossa on se, miten tämä virta saadaan aikaan koko ensemblen voimin. Visuaaliset, äänelliset ja liikkeelliset elementit muodostavat orgaanisen kokonaisuuden tukien ajatusta ihmisen ja luonnon elimellisestä yhteydestä ja elämän fyysisestä luonteesta.
Näyttelijät saavat aikaan velloavan meren, tuulen ja meren suhinan. He maiskuttavat ja rytmittävät käsillään ja jaloillaan, kun pitää esittää sahaamista, talon rakentamista, metsän raivaamista tai kalastamista. Saunomiskohtaus upeassa valaistuksessa on esityksen huippukohta, josta muodostuu oma, pienimuotoinen nykytanssiteoksensa.
yksinkertaisen kekseliäs. Se hyödyntää vanhoja teatteritrikkejä kuten tuulikonetta ja ukkosen jyrähdysten tuottamista metallilevyjen avulla, ja näyttää tämän kaiken yleisölle. Meri ja purjeet syntyvät suuresta muovista, aito keväinen tunnelma saadaan aikaan saaveista lorotettavalla vedellä, vanhan ajan tuntua luovat oljet ja köydet sekä tyylitellyn kansanomaiset puvut.
Kahden maailman, Majan kotikylän ja Stormskärin, välinen ero tehdään jyrkäksi. Kylässä kaikki ahtautuvat näyttämön etuosaan rajattuun tilaan, kun taas Stormskär avautuu koko näyttämön leveydeltä ja syvyydeltä.
on kaunista ja melodista. Perinteisen musiikkinäytelmän tapaan laulut ja muu kerronta erotetaan toisistaan. Höglundin koko esityksen kattavan koreografian kautta esityksestä tulee kuitenkin ikään kuin läpisävelletty.
Jo Puurtisen jäljiltä musiikissa on kansanlaulumaisia piirteitä, jotka korostuvat kapellimestari Riddo Ridbergin käsittelyssä. Viiden hengen bändissä soivat viulu, kontrabasso, akustinen kitara ja urkuharmoni sekä pisteenä i:n päällä kantele.
Stormskärs Majan näyttelijöiden ei tarvitse olla diplomilaulajia, hyvät laulutaidot ja tulkinta riittävät. Suurimmat osuudet ovat Majalla, joka muutenkin on keskushenkilö.
Emma Klingenberg täyttää roolin hyvin sekä laulullisesti että näyttelijänä. Vaikkei roolissa pääsekään uppoutumaan psykologisiin syvyyksiin, Klingenberg saa esiin Majassa tapahtuvan muutoksen tytönhupakosta naiseksi ja vastuulliseksi äidiksi.
Jannena nähdään Peter GreenawaynEisenstein in Guanajuato -elokuvan tiimoilta ajankohtainen Elmer Bäck. Hän on hauskan poikamainen Janne, mutta tässä versiossa Janne on kuitenkin enemmän osa ensemblea kuin toinen päähenkilöistä.
