Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi. Lapsuus Lähi-idässä (1978–1984). Suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY. 158 s.
Laadukkaan omaelämäkerrallisen ja dokumentaarisen sarjakuvan buumi ei ota laantuakseen. Marjane Satrapin, Joe Kubertin, Guy Delislen, Joe Saccon ja kumppaneiden seuraan liittyy Riad Sattouf teoksellaan Tulevaisuuden arabi. Se on trilogian avausosa ja palkittiin vuoden parhaana sarjakuva-albumina Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla tänä vuonna.
Tulevaisuuden arabi perustuu Sattoufin omiin lapsuudenkokemuksiin.
Riad on ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän vaaleatukkainen poika. Isä on korkeasti koulutettu yliopistoihminen, jonka työn perässä perhe muuttaa ensin Ranskasta Gaddafin ajan Libyaan, sieltä takaisin Ranskaan, josta matka jatkuu Syyriaan, taas Ranskaan ja jälleen Syyriaan.
Tapahtumia katsotaan pikkupojan silmin. Se synnyttää vaikutelman neutraalista lähestymistavasta. Pikku Riadilla ei ole ennakkokäsityksiä, hän ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin asiat eteen tulevat ja reagoi tavalla, joka ei ole ennalta opittu.
Riad on jatkuvasti hämmennyksissä vaihtuvista kulttuureista ja niiden kovin erilaisista tavoista. Vieraat tavat tuntuvat jopa pelottavilta.
Ihmisetkään eivät ole samanlaisia. Alle kouluikäinen Riad ei aina ymmärrä edes omaa isäänsä. Ranskalaiset isovanhemmat ovat aivan erilaisia kuin syyrialaiset isovanhemmat. Silti molemmat ovat samalla tavoin Riadille läheistä sukua.
Monesti teemme sen virheen, että kuvittelemme kaikkien ajattelevan samalla tavalla kuin itse ajattelemme. Tulevaisuuden arabi osoittaa, että näin ei ole. Asioita voi tarkastella monesta eri suunnasta ja mikä on oikein – sen määrää lopulta muun muassa kulttuuritausta, uskonnollinen vakaumus tai kulloinkin vallassaoleva yhteiskuntajärjestys.
Teosta lukiessa tulee mieleen tutkija Olli Löytyn ajatus, joka menee jotenkin niin, että paras mihin vieraiden kulttuurien kohdalla toisinaan kykenemme on toistemme sietäminen.
Albumissa on riittämiin tragikoomisia käänteitä, joita syntyy kulttuurien kohdatessa. Osasta tosin on komiikka kaukana, kuten varoitukseksi näytille jätetyt hirtetyt tai koiranpennun käyttäminen potkupallona.
Jos ovat kulttuurit erilaisia, sitä ovat myös ihmiset kulttuurien sisällä. Kaikki eivät ajattele kaikista asioista samalla tavalla. Uskonnot ovat sitten vielä asia erikseen.
Albumi kuvaa myös naisten asemaa arabikulttuurissa. Kun Riadin äiti odottaa toista lasta, hän toteaa, että tulossa saattaa olla tyttö. Älä manaa onnettomuuksia, vastaa aviopuoliso.
Syyrian tilanteen ja muslimimaailman yleisen levottomuuden takia Tulevaisuuden arabi on erityisen ajankohtaista ja kiinnostavaa luettavaa.
Sarjan kakkososa on luvassa suomeksi ensi vuonna.
