Kirja-arvostelut

Maineella on hintansa

Hollantilainen Herman Koch ei kriitikon mielestä yllä uutuustrillerillään Naapuri aivan samalle tasolle kuin kahdella aikaisemmalla kirjallaan.
Hollantilainen Herman Koch ei kriitikon mielestä yllä uutuustrillerillään Naapuri aivan samalle tasolle kuin kahdella aikaisemmalla kirjallaan.

Herman Koch: Naapuri. Suom. Sanna van Leeuwen. Siltala. 516s.

Kirjailija, joka kertoo kuvitellusta menestyskirjailijasta, joka kertoo kirjailijasta, luo muistuman tortusta tortulla. Alankomaalaisen Herman Kochin romaani Naapuri on varsinainen torttusikermä entisyyttä, nykyisyyttä, sattumaa ja pohdiskelua. Lisäksi Koch on tälläkin kertaa kirjoittanut rikosromaanin, kuten olivat edelliset suomennetut teokset Illallinen ja Lääkäri.

Kahden upean teoksen jälkeen Naapuri on selkeä pettymys. 1970-luvun tapahtumien kuvaaminen on suurelta osin pitkäveteistä jaarittelua, eikä nykyisyydessäkään ole hurraamista. Ainoastaan väkivallan uhka ja aavistus lähitulevaisuuden tapahtumista nostattaa lukukokemuksen pinnalle, mutta tämäkään ei yllä sille tasolle, josta lukija nautti Illallisessa ja Lääkärissä.

Naapurissa kuvataan kahta aikatasoa, joilla luonnollisesti on yhteys toisiinsa. Epäuskottavuudetkin voisi hyväksyä, jos jännite ei kahden linjan välillä vaikuttaisi niin seitinohuelta, kuin mitä Koch tarjoilee. Loppuratkaisu tosin pakottaa aprikoimaan, mihin kaikkeen ihminen on valmis maineen kentillä pysyäkseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjan toinen keskeinen kuvauskohde on lähes kahdeksankymppinen kirjailija, joka yhä porskuttaa vanhojen best-sellereidensä ansiosta. Kirjailija M. ei ole poliittisesti korrekti, mikä herättää antipatioita maassa, jota pidetään maailman suvaitsevimpiin kuuluvana. Toinen linja käsittelee nuorta paria, jonka rakkauspolku on ohdakkeinen. Tältäkin osin suvaitsevuudella on rajankäynnin suhteen tekemistä. Kolmiodraama on olennainen osa kokonaisuutta.

Naapuri on jaettu viiteen alaosaan ja jo ensimmäisessä, Opettajakuolemissa, vihjataan enemmän kuin olisi välttämätöntä. Koch on osannut aavistuttaa lukijaa ennenkin väärään suuntaan, eikä se rikosromaanissa ole mikään heikkous, päinvastoin. Mutta silti pidän tällä kertaa Kochin metodia arveluttavana. Kirjailija vastaa huutoonsa hintelästi.

Moraalisetkin kysymykset nousevat teoksessa, jos ei nyt aivan keskeiseksi niin ainakin sen verran esille, että lukijan on pakko pysähtyä miettimään omia arvojaan ja maailman muutoksia. Koch viittaa kirjailija M:n kautta kaksoistorneihin. Me täällä Pohjolassa muistamme Breivikin ja hänen asenteensa.

Koch tuntuu kysyvän, mikä erottaa meidät ja sarjamurhaajan. Kysymyksenasettelu on dekkareista tuttu; Kochin mielestä tämä on aina keskustelun arvoista. Mutta keskustelua syntyy vain, jos osanottajat eivät ainakaan täsmällisesti ole samaa mieltä toistensa kanssa. Naapurissa vanhat uroiset tervaskannot ottavat fyysisesti senkkaa toisistaan.

kautta Koch ärsyttää romaanillaan varmaan monia alankomaalaisia kirjailijoita. Tuskaa lisännee se, että jo kirjan alkusivuilla Koch vakuuttaa, että kirjan henkilöillä on vastineensa ja että Amsterdam on olemassa oleva kaupunki Hollannissa.

Suomalainen lukija jää tässä sivustakatsojaksi. Sivussaolo ei lisää teoksen lukuarvoa. Naapuri on Kochilta (s.1953) meikäläisittäin välityö.