Kulttuuri

Keveästi keskellä perhekriisiä

Terapeutti (vas. Suvi Aarrekari), Mari (Inke Koskinen), Kaija (Sanni Sedrani) ja poliisi (Joonatan Perälä) löytävät saunasta kalastajanpojan (oik. Janne Valve).
Terapeutti (vas. Suvi Aarrekari), Mari (Inke Koskinen), Kaija (Sanni Sedrani) ja poliisi (Joonatan Perälä) löytävät saunasta kalastajanpojan (oik. Janne Valve).

Turun Nuori Teatteri: Luonto kutsuu!, käsikirjoitus ja ohjaus Mikko Joukamaa, lavastuksen, puvustuksen ja peruukkien suunnittelu Tytti Mulo, äänisuunnittelu ja musiikkitaustat Iiro Laakso, ensi-ilta 17.6. Ravintola Samppalinnan terassilla.

Kai on käynyt positiivisen ajattelun kurssin, eikä rohkene asettaa enää mitään rajoja. Kaija on kireä työnarkomaani, joka kammoaa metsää eikä muista mitään lapsuudestaan. Heidän tyttärensä Mari päivittää pakkomielteisesti kaikki kokemuksensa sosiaaliseen mediaan.

Terapeutti määrää perheelle mökkiterapiaa. Hyttysiä kuhisevalla Metsäkulmalla he kohtaavat muun muassa rehvakkaan poliisin, rahvaanomaiset naapurit, uteliaan karhun ja lopulta − ainakin jossain määrin − myös itsensä.

Turun Nuoren Teatterin Luonto kutsuu! -esityksen tarinallisista aineksista olisi voinut syntyä myös tragedia. Mutta Mikko Joukamaan käsikirjoittama ja ohjaama esitys noudattaa monilta aikaisemmilta vuosilta tuttua musiikkihupailun konseptia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kepeän tarinan tehtävä on lähinnä nivoa nippuun sketsihahmomaiset tyypit, koomiset tilanteet ja osittain uudelleensanoitetuista hiteistä muodostuvat musiikkinumerot. Luonto kutsuu! ei siis tarjoa mitään erityisen yllättävää, mutta tarjoaa jälleen ammattitaidolla tehtyä, terassille sopivaa viihdettä.

taas kokeneita konkareita. Suvi Aarrekarin terapeutti on kaikessa kliseisyydessään hauska hahmo. Myös Inke Koskinen Mari-tyttärenä sekä Sanni Sedrani kipakkana Kaijana tekevät mainiota työtä.

En muista aiemmin nähneeni Janne Valvetta nopeatempoisessa komediassa. Vaikka Valve solahtaakin ihan sutjakkaasti rooliinsa nahjusmaisena perheenisänä, työskentelystä kokonaisuutena jää vaikutelma, ettei komedianäytteleminen – ainakaan vielä − ole ihan hänen ominta maaperäänsä.

Joonatan Perälän suurieleisesti tyypittelemässä poliisissa ja rocktähteydestä haaveilevassa Brutuksessa sen sijaan on luontevuutta ja aitoa komiikan tajua.

Näyttelijöiden ohjauksessa olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota hahmojen puhetapojen johdonmukaisuuteen. Esimerkiksi Valveen esittämä kalastajanpoika ei pysy uskottavasti suomenruotsalaisessa nuotissa. Koskisen ja Perälän esittämän naapuripariskunnan puhetavassa taas lienee tavoiteltu rahvaanomaista, ehkä murteellista tyyliä, mutta lopputulos jää puolitiehen.

näyttelijät ovat hyviä laulajia, minkä vuoksi olisin toivonut, että lauluja olisi ollut runsaammin. Tosin tallennetun taustamusiikin äänentaso oli tarpeettoman hyökkäävä.

Mitä äänimaisemaan tulee, kaupungissa tietysti voi kuulua kaikenlaista. Jäin kumminkin miettimään, olisiko vastapäisen laivaravintolan kanssa ollut mahdollista sopia jonkinlaisista järjestelyistä, jotta laivalta kantautunut äänekäs soitto ei olisi tunkeutunut niin häiritsevästi esitysmaailmaan.

Kuten Turun Nuoren Teatterin esityksissä yleensä, Tytti Mulon suunnittelema visuaalinen kokonaisilme on yksityiskohtainen ja viimeistelty.

Ravintola Samppalinnan terassin pieneen näyttämötilaan on rakennettu kokonainen punamultaisen mökin ulkoseinä. Lukuisat ovet luovat farssimaista rytmiä. Kuisti, linnunpönttö, tikkataulu ja pallogrilli rakentavat perinteistä mökkitunnelmaa. Tiuhasti vaihtuvat asut ja peruukit korostavat hauskasti hahmojen karikatyyrimäisiä piirteitä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy