Osa reilun viikon kuluttua avautuvan Turku Biennaalin taiteilijoista on jo saapunut kaupunkiin. Taiteilijapari Gil & Moti aikoo ottaa kontaktia paikallisiin muslimeihin. Miksikö? Koska he pelkäävät uskontoja.
Onpa hämmentävää. Hollannista Suomeen saapunut Gil & Moti ovat niin yhdennäköisiä, että on vaikea erottaa, kumpi on kumpi. Edes hiusraja ei auta. Sekin alkaa miehillä samasta kohtaa.
– Meiltä kysytään usein, olemmeko kaksoisveljiä, Gil naurahtaa.
Mutta ei, miehet eivät ole mitään sukua toisilleen. Ja silti he ovat lähes identtisiä.
He pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin, leikkauttavat hiuksensa samalla tavalla ja käyttävät samaa optikkoa.
He myös jakavat kaiken ja tekevät kaiken yhdessä. Gil & Motilla on vain yksi lompakko, yksi puhelin ja yhdet avaimet. On kuin he olisivat yksi ja sama ihminen.
– Kyse on kommunikaatiosta. Me olemme eksentrisiä ja vedämme puoleemme eksentrisiä ihmisiä, annamme heille foorumin, jolla he voivat esiintyä, Gil sanoo.
Gil & Moti ovat syntyjään israelilaisia, mutta nykyisin Hollannin kansalaisia. He tapasivat 1990-luvun puolivälissä taidekoulussa Jerusalemissa ja ovat siitä lähtien työskennelleet ja asuneet yhdessä. Itse asiassa koko heidän elämänsä tuntuu olevan yhtä performatiivista taideteosta, joka kysyy, mitä on identiteetti ja mistä yksilöllisyys koostuu.
Säännöt pelottavat
Turussa miehet yrittävät luoda kontakteja paikallisiin muslimeihin. Projekti on jatkoa Turku Biennaaliin tulevaan In your shoes -videoon, jonka Gil & Moti tekivät muutama vuosi sitten Kööpenhaminassa. Sitä varten he tapasivat tanskalaisen islamilaisen yhteisön edustajia ja keskustelevat heidän kanssaan uskosta.
Projekti sai alkunsa israelinjuutalaisen homoparin omasta uskontojen pelosta, joka hälveni työn edetessä. Miesten yllätykseksi niin kävi molemmin puolin.
– On surullista joutua toteamaan, että islamofobia on edelleen relevantti aihe maailmalla, Moti sanoo.
– Vaikka kaikki edellytykset hedelmälliselle vuoropuhelulle ovat olemassa, Gil jatkaa.
Miesten mukaan heidän omat pelkonsa uskontoja kohtaan kumpuavat säännöistä: uskonnot ovat niitä pullollaan, kun taide perustuu rajoitusten puutteelle ja vapaudelle.
Kun antaa, myös saa
Gil & Motin sydäntä lähellä ovat erilaiset vähemmistöt ja yhteiskunnan vallattomat. He uskovat, että taiteella voi muuttaa maailmaa, joskin hitaasti ja pienin elein. Miesten elämänfilosofia on kirkas: kun antaa itsestään, saa myös takaisin.
– Me haluamme kääntää asiat toisinpäin, antaa äänen heikoille, voimaannuttaa heidät, Gil sanoo.
Homoina miehet edustavat itsekin vähemmistöön kuuluvaa ”toista”. Seksuaalinen suuntaus oli yksi syistä, miksi pari aikanaan muutti Israelista Hollantiin.
– Ilmapiiri oli Israelissa poliittisesti tukahduttava. Meistä tuntui, että olemme taiteilijoina eristyksissä, Moti sanoo.
– Israelissa ei ole sallittua ajatella toisin. Se ei ole moniääninen yhteiskunta, Gil jatkaa.
Pari ei silti anna periksi. He ovat juuri saanut editointivaiheeseen uuden filmin materiaalin, jota he kuvasivat molemmin puolin entisen kotimaansa betonimuureja. Lopputulos on tarkoitus esittää sekä palestiinalaisten että israelilaisten puolella.
Dialogi ja sellaisen aikaansaaminen tuntuu olevan miesten taiteen ytimessä. Eikä se identtisyyskään hullumpaa ole. Sen avulla miehet ovat päässeet juttusille kaikenlaisten ihmisten kanssa.
– On tärkeätä avautua monenlaisille yleisöille, emme me tee tätä vain taidemaailmalle, Gil sanoo.
Tosiaan. Gil & Moti ovat antaneet äänen myös itävaltalaiselle siivoojalle ja eräälle norjalaiselle alkoholistille, jonka he kehuvat saaneensa kuiville. Kuka sanoo, ettei taiteella voi muuttaa maailmaa?
TS–PIA PARKKINEN
Turku Biennaali 2015 – Odottamaton vieras 10.6.–30.8. Aboa Vetus & Ars Novassa
Gil & Moti
* Gil s. 1968 ja Moti s. 1971 Israelissa.
* Asuneet ja työskennelleet yhdessä vuodesta 1994. Muuttivat Rotterdamiin 1998. Ovat Hollannin kansalaisia.
* Opiskelleet taidetta Jerusalemissa sekä mm. Rotterdamissa, New Yorkissa ja Lontoossa.
* Yksityisnäyttelyitä vuodesta 1996 eri puolilla Eurooppaa sekä Israelissa.
* Turku Biennaaliin Gil & Motin kutsui Aulis Harmaala.
