• Michael Enden alkuperäisteoksen pohjalta käsikirjoittanut Tuire Matikainen: Tarina vailla loppua. Turun nuori teatteri. Ohjaus Tuire Matikainen. Lavastus Teemu Loikas. Puvustus Tytti Mulo. Valosuunnittelu Antti Niitemaa. Maskeerauksen suunnittelu Alisa Oksanen. Musiikki ja laulujen harjoittaminen Kari Mäkiranta. Koreografia Mikko Kaikkonen. Ensi-ilta 26.9.
Bastianin koulunkäynti ei ota sujuakseen, kaverit kiusaavat, äiti on kuollut ja isästäkin on äidin kuoleman jälkeen tullut poissaoleva. Bastian saa käsiinsä Tarina vailla loppua -nimisen kirjan, jota käpertyy lukemaan ullakolle. Lukemisesta alkaa vauhdikas seikkailu Fantaasian maassa.
Saksalaisen Michael Enden (1929–1995) suosittu fantasiaromaani Die unendliche Geschichte (1979) on liikuttava ja tunteita herättävä sankaritarina.
Se kertoo itsen etsimisestä ja kohtaamisesta sekä mielikuvituksen voimasta.
Enden romaanin pohjalta on Turun nuoren teatterin näyttämölle Tuire Matikaisen ohjauksessa valmistunut perinteinen mutta viehättävä seikkailunäytelmä.
Tarina vailla loppua -esitys noudattaa Joseph Campbellin monomyytiksi kutsumaa perustarinaa, jossa tavallisessa maailmassa elävä sankari saa kutsun seikkailun maailmaan.
Sankari kohtaa matkallaan pieniä ja suuria vaaroja ja vastuksia, mutta löytää myös oppaita ja auttajia.
Bastian (Samu Warinowski) on tarinan sankari, mutta Fantaasian maassa hänen jonkinlaisena alter egonaan toimii Arteiju-niminen rohkea poika (Ossi Tanhuanpää). Arteijuakin pelottaa, mutta pelostaan huolimatta hän kykenee toimimaan ja etenemään matkallaan.
Matkan lopussa sankari palaa tavalliseen maailmaan seikkailusta eheytyneenä. Sankari ei ole enää entisensä, seikkailu on muuttanut häntä.
Upea puvustus
Esityksen upeasta visuaalisesta ilmeestä on kiittäminen Tytti Mulon suunnittelemia, toinen toistaan mielikuvituksellisimpia fantasia-asuja. Moninaiset materiaalit ja kekseliäät yksityiskohdat – toppaukset, turkikset, sulat, silkkikukat, peruukit, parrat, ledvalot – sekä sointuva värimaailma loihtivat näyttämölle omintakeisia näkyjä ja tunnelmia.
Hauskan kontrastin fantasia-asuille muodostavat tavallisen maailman harmaanruskeat sävyt ja rennon asianmukaiset vaatteet.
Turun nuoren teatterin leveä, matala, epäsyvä ja pylväiden lävistämä näyttämö taipuu ihmeen luonnikkaasti fantasiaseikkailun alustaksi. Verhoilla ja korokkeilla on saatu tasoja ja syvyyttä. Projisoinneilla, äänillä ja valoilla syntyy tehokkaasti erilaisia tiloja ja tunnelmia.
Parinkymmenen energisen näyttelijän volyymilla syntyy vauhdikas seikkailu. Roolijako on luonteva ja näyttelijät kuuntelevat tosiaan tarkasti.
Matikaisen ohjauksessa nuoret ovat löytäneet yhtenäisen ja tasalaatuisen näyttelemistyylin. Kunkin hahmon puhetapa ja gestiikka vaikuttavat tarkoin harkituilta, esityksen koreografioitu liikekieli tuo vauhdikkaissakin kohtauksissa näyttämölle rauhaa ja tekemisen varmuutta.
Jo pelkästään puvut olisivat riittävä syy käydä katsomassa esitys, mutta Turun nuoren teatterin Tarinassa vailla loppua on myös puhutteleva tarina, jossa on syvyyttä ja kepeyttä sopivassa suhteessa. Puhumattakaan taitavista, raikkaista näyttelijöistä, joiden into ja läsnäolo saavat katsojan hyvälle mielelle.
