Totuus peittyy tarinoiden taakse

TÄMÄ ON KULTTUURISSA
TÄMÄ ON KULTTUURISSA

Turun Sanomat, Raasepori

MERJA ILPALA-KLEMM

Monika Fagerholm rakentaa sanoista ja lauseista häikäisevän labyrintin, josta lukija ei edes halua päästä ulos. Hän nitoo taitavasti yhteen todellisuuden ja myytit, valheen ja totuuden.

Kirjoittaminen on maanista ja tuhlailevaa. Läheskään kaikki kertomukset eivät koskaan päädy kansien väliin.

Säihkenäyttämö on Amerikkalaisen tytön itsenäinen jatko-osa. Sen piti ilmestyä jo kaksi vuotta sitten, mutta Fagerholm vetäytyi viime tipassa. Tieto uudesta romaanista oli ehtinyt kustantajan katalogiin saakka.

Käsikirjoitus oli likimain valmis, kun Fagerholm tajusi, ettei voi päästää sitä markkinoille.

– Minulla ei ollut mitään tunnetta tarinaa kohtaan, en päässyt siihen sisään. Tilanne oli aika kamala, mutta en pystynyt fuskaamaan. Tein kirjan kokonaan uudestaan, hän muistelee.

– Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Oli kuin olisin hakannut jäätä. Vanhassa käsikirjoituksessa oli sata sivua, joista todella pidin itse. Tammikuussa tajusin, että joudun heittämään nekin pois. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Pato avautui ja rytmi löytyi. Se on Fagerholmille tärkeää.

– Haluan saavuttaa tason, jossa soi musiikki ja melodia. Musiikki vie meidät pidemmälle kuin sanat, varsinkin kun on kysymys tunteista.

Tytöt eivät
ole realistisia

Uutta Fagerholmia on turha odottaa joka syksy.

– Julkaisemisesta ja ahkeruudesta on tullut itseisarvo. On muka parempi kirjailija, jos tekee kirjan per vuosi, hän ihmettelee ja kertoo päättäneensä, ettei suostu elämään deadlinejen mukaan, eikä kysy keneltäkään lupaa päätökseensä.

Vuosien jälkeen Säihkenäyttämö on sellainen kuin pitää. Kirjassa on kaksi aikatasoa ja monta päähenkilöä. Paljon surua, reilusti huumoria. Salaisuuksia, jotka odottavat paljastumistaan. Totuuksia tarinoiden takana. Yksi niistä on vuosikymmeniä aikaisemmin Bule-lampeen hukkuneen amerikkalaisen tytön, Eddien kohtalo.

Fagerholm nostaa taas tytöt ja naiset valokeilaan. Kertomuksen sankarittaria ovat nuori Johanna, kolmekymppinen Maj-Gun ja keski-ikäinen Solveig.

– Minun tyttöni eivät ole hirveän realistisia, Fagerholm naurahtaa, mutta lukijat tietävät sen ennestään. Jo Diivan päähenkilö oli 13-vuotias nautiskelija, yhtä aikaa seksuaalinen ja lapsellinen baby wonder.

Nuoruus ja viattomuus jaksavat yhä kiinnostaa.

– Nuorena tietää kaiken, mutta ei ole kokemusta mistään. Se on vaarallinen tila. Silloin voi tehdä ehdottomia ja vääriä ratkaisuja.

Psykologin ura
vaihtui kirjoihin

– Olen kirjoittanut paljon nuorista naisista, ja aina mukana on ajatuksia ja kokemuksia, jopa kohtauksia omasta elämästäni, Fagerholm kertoo ja sanoo painaneensa aikanaan asioita varta vasten mieleen: tämän muistan, kun olen aikuinen.

Hän itse kasvoi akateemisen perheen ujona tyttärenä.

– Olin lapsena vilkas, mutta nuorena melkein asosiaalinen. Olin todella hyvä oppilas ja menin heti koulun jälkeen yliopiston lukemaan psykologiaa. Opinnot olivat lähes lopussa ja työharjoittelu edessä, kun tiesin, etten tulisi pärjäämään. Minulla ei ollut kokemusta ihmisistä.

Psykologia sai vaihtua kirjallisuustieteeseen.

– Tärkeintä oli se, että aloin lukea vakavaa kirjallisuutta, sellaista kuin Hesse ja Dostojevski. Yliopistolla pääsin sopiviin porukoihin, ja ujous hävisi viikossa.

– En vielä kirjoittanut itse, mutta luin ja mietin kirjallisuutta. Aloin istua paljon kapakassa, pääsin keskustelemaan, sovin yhteisöön.

Maj-Gunin iässä, 29-vuotiaana Monika sanoo olleensa tiukkapipoinen intellektuelli, jota maailma ei juuri naurattanut.

Pari vuotta myöhemmin kaikki jälleen muuttui. Hän alkoi kirjoittaa pitkää proosaa ja vapautui.

– Oli helpotus älytä, että kirjoittaminen on fyysistä ja konkreettista. Se on elämää, ei kirjallisuutta.

Yksin muuttuu
itsekeskeiseksi

Monika Fagerholm asuu maalla Tenholassa ja esittelee ylpeänä puolisonsa Hilding Nylundin rakentamaa kotia. Jaloissa pyörivät kymmenvuotiaat kissat Ludde ja Snäckan. Kaikki on hyvin.

– Olen oppinut joustamaan ja ottamaan toista ihmistä huomioon. Jos elää yksin, tulee itsekeskeiseksi, hän tietää.

– Nyt elämään kuuluu laatua, joka ei liity kirjoihin. Ei ole tarvetta näyttää kenellekään mitään. Arki on tärkeää.

Leikki kuuluu arkeen. Eteisen naulakossa riippuu monta hurmaavaa leninkiä, joita Fagerholm tilaa netin kautta. Halvalla dollarilla saa ripauksen1920-luvun nostalgiaa: pitsiä, sifonkia ja hulmuavia helmoja.

Yksi ihanuuksista on oma morsiuspuku. Sitä tarvittiin keväthäissä viime vuonna.

Monika Fagerholm asuu maalla Tenholassa. – Elämäni on nyt konkreettista, hän sanoo.
Monika Fagerholm asuu maalla Tenholassa. – Elämäni on nyt konkreettista, hän sanoo.