Sahattu, höylätty ja neulottu puu

Tiina Laasonen: Hiljainen tila.
Tiina Laasonen: Hiljainen tila.

• Tiina Laasonen: Veistoksia, Raision museo Harkko, (Nallinkatu 2), 15.11 asti.

Kauhavalaisen kuvataiteilija Tiina Laasosen (s. 1968) monimuotoisia veistoksia on esillä Raision museo Harkossa. Pieneen museoon on levitetty puuta monessa eri muodossa.

Puu muuntuu sekä perinteiseen ja luonnolliseen että yllättäväänkin muottiin. Näyttelyssä esillä olevissa teoksissa on käytetty puuta niin klapina, lastuna, kiekkona kuin sahattuna ja höylättynäkin. Töissä on myös hyödynnetty monia eri puulajeja, kuten haapaa, koivua ja leppää.

Veistokset ovat saaneet aiheensa jokapäiväisistä toimista, mutta osassa teoksia puu taipuu hyvin odottamattomaan muotoon. Harkossa on esillä pinoa ja kasaa, mutta myös puusta veistettyjä neuloksia ja solmuja.

Tilaan astuessaan kohtaa ensimmäisenä Naisen osa – Paikka! tilateoksen, joka koostuu 128 keraamisesta naisten 1950-luvun tanssikengästä. Kengät on asetettu lattialle punaisille alustoille, melkeinpä militäärisen tarkkaan rivistöön. Teos valtaakin suuren osan näyttelytilasta ja liikuttaa sanomallaan. Työ ottaa kantaa naisen asemaan sekä naisiin kohdistuviin odotuksiin ja vaatimuksiin. Tämä tilateos teki minuun vaikutuksen hiljaisella ja elegantilla, mutta samalla myös kuuluvalla ilmaisullaan.

Näyttelyssä on lisäksi esillä teoksia jotka hymyilyttävät. Näin käy haapa- ja tervaleppäveistoksen Tuoli ja viltti kohdalla. Materiaalin ja motiivin kontrasti on varsin mielenkiintoinen ja sen oivaltavuus saa minut hymyilemään. On kiehtovaa, miten kyseisessä teoksessa on puun lämpöä ja kovuutta käytetty hyväkseen ja leikitty tämän luomalla vastakohdalla. Veistoksessa toistuu muotoja, jotka ovat vahvoja ja esittävyydessään hyvin abstrakteja.

Museon perälle on ripustettu installaatio Hiljainen tila, joka koostuu katosta roikkuvista neliön muotoisista, neuloskuvioita muistuttavista veistoksista. Tila on nimensä mukaisesti hiljainen, nimittäin installaatio on vähäeleisen kaunis eikä kaipaa sanoja. Kyseinen tilateos onkin lähtenyt taiteilijan tarpeesta saada aikaa keskittyä omaan taiteelliseen työskentelyyn.

Laasosen näyttely jatkuu teoksilla, jotka eivät yllä samalle tasolle kuin edellä mainitut työt. Esillä on veistoksia, jotka ovat kekseliäitä mutta jäävät taiteellisilta ilmaisuiltaan köyhiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi leppäreliefi Kasa, koivureliefi Pino ja tuohireliefi Koivikko. Ymmärrän, mitä taiteilija on halunnut tavoittaa kyseisillä teoksilla, mutta ne eivät kuitenkaan vakuuttaneet minua. Pelkkä näppärä sanaleikki ei riitä korvaamaan löyhää muotokieltä.

Kuvanveistäjä Laasosen näyttely on raikas ja lämmin. Hän käsittelee puuta rikkaasti, ja toivoisin hänen jatkavan puun työstämistä vielä yllätyksellisempään suuntaan.

NINA SUNI