Konserttiarvostelut

Varman päälle, mutta innolla

• Nordea Jean Sibelius -orkesteri sunnuntaina Finlandia-talossa Helsingissä. Roope Gröndahl, piano. Jukka-Pekka Saraste, johtaja. Ravel, Saint-Saëns, Sibelius.

Poissa oli joskus viritelty kulttuuri- ja kaupallisen alan välinen skisma, kun Nordea-pankin ylpeys, vuonna 2007 perustettu Jean Sibelius -nuoriso-orkesteri kipusi lavalle ensimmäiseen julkiseen konserttiinsa.

Kahdenkymmenen ikävuoden molemmin puolin haarukoituvasta soittajistosta ei vielä ole sensaatioksi: Maurice Ravelin sadunomainen orkesterisarja Hanhiemon tarinoita soi pehmeän täyteläisesti, mutta hivenen varovaisesti. Ilon aiheita olivat jousiston yhtenäinen sointi ja sävykkäät puhallinsoolot. Jukka-Pekka Saraste tuntui pelaavan orkesterin puikoissa melko lailla varman päälle, mikä Ravelin konstikkaan taiturillisen soitinnuksen tuntien saattoi olla viisas ratkaisu.

Camille Saint-Saënsin pianokonsertto n:o 2 g-molli antoi Roope Gröndahlille tilaa loistaa. Hidas ensimmäinen osa koostuu suureksi osaksi pianon soolojaksoista, jotka Gröndahl tulkitsi komeasti. Toisen osan scherzossa hän nappasi riehakkaaseen menoon mukaan myös orkesterin, josta varsinkin matalien jousten repliikit saivat rempseydessään suupielet hymyyn. Finaali oli vauhdikas ja räiskyvä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toisen puoliajan täytti tuttuakin tutumpi Jean Sibeliuksen toinen sinfonia D-duuri, joka asettaa esittäjänsä Suomessa kovaan vertailuun. Nuorille, joissakin tapauksissa jopa ensi kertaa tämän klassikon ääressä työskenteleville muusikoille haaste oli kova, mutta siitä selvittiin kunnialla.

Saraste ja orkesteri rakensivat turvallisen esityksen, jonka tempovalintoja ei missään vaiheessa viety äärimmäisyyksiin. Toiseen osaan olisin kaivannut enemmän kontrasteja, kolmanteen osaan selkeyttä ja finaaliin mietiskelevää uhoa, jolle lopputahteja edeltävä pitkä mollijakso tarjoaisi hyvän pohjan. Nyt kuultiin lämminsointinen, hiukan jännittyneellä svengillä varustettu esitys, josta soittamisen ilo tulvi mukavasti esille.

Ylimääräisenä Jean Sibelius Marketing -yritykseen läheisesti kytkeytyvä orkesteri soitti – mitäpä muutakaan kuin Jean Sibeliuksen Finlandian. Esitys oli rosoinen, mutta sitäkin energisempi. Nuorten soittajien intoa on hienoa seurata, mutta mitäpä jos Nordean suojatit seuraavalla kerralla ottaisivat pienen taloudellisen riskin ja esittäisivät muutakin kuin myöhäisromanttisen kauden perusohjelmistoa sekä Sibeliuksen kaikkein soitetuimpia teoksia?