Paavali Jumppanen soittaa mestarin pianosonaatit Turussa

Beethovenin musiikilla
on kontakti ihmissieluun

Turun Sanomat

MATTI LEHTONEN

– Pianosonaatti, jousikvartetto ja sinfonia ovat epäilemättä Beethovenin sävellystyön tärkeimmät osa-alueet, mutta niistä jokaisessa oli olemassa vahva traditio jo muun muassa Haydnin ja Mozartin musiikissa, Paavali Jumppanen sanoo.

Hän huomauttaa, että Beethoven teki luomistyönsä murrosaikana, jolloin musiikki siirtyi hoveista ja kirkoista koteihin ja salonkeihin, ja tuollaisena aikana pianosonaatti oli hyvin suosittu sävellysmuoto. Jousikvartetto puolestaan säilyi tietyllä tavalla pianosonaattia akateemisempana sävellysmuotona.

– Maailma muuttui, ja Beethovenia voi pitää ensimmäisenä modernin ihmiskuvan aikakauden säveltäjänä. Hän oli oman musiikkinsa herra, ja kansan parissa supersuosittu. Valistusajatukset olivat levinneet laajoihin kansanpiireihin. Beethoven ei palvellut sävellystyönsä rahoittajaa vaan taiteellista missiotaan, toteaa Jumppanen.

Hän pitää olennaisena Beethovenin suhdetta ihmiseen, sen kontaktia ihmissieluun.

– Suosion kannalta olennaisia teoksia olivat septetto opus 20, Eroica-sinfonia ja Wellingtonin voitto.

Kosketuksissa
universuminsa kanssa

Beethoven oli vahvasti ankkuroitunut pianosonaatin perinteeseen, mutta hän uudisti sen konseptin vähä vähältä, hienovaraisin keinoin.

– Pianosonaatin rakenne oli ennen se, että avausosa on tärkein ja oleellisin. Beethoven halusi puolestaan musiikin painoarvon säilyvän loppuun asti. Eri keinoin hän korosti myöhempien osien merkitystä.

Jumppanen ottaa esimerkin Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta, jossa ensimmäinen osa ikään kuin asettaa haasteen, mutta musiikin sisältö laajenee myöhemmissä osissa saavuttaakseen täyden kliimaksin finaalissa.

– Näiden asioiden setviminen vaatisi muutaman väitöskirjan. Goethe totesi Beethovenista tämän tavattuaan, että Beethoven on paremmin kuin kukaan muista hänen tuntemistaan taiteilijoista kosketuksissa oman universuminsa kanssa. Beethovenissa ovatkin tärkeimpiä musiikin emotionaaliset ominaisuudet. Toisaalta käsitys hänestä itsepäisesti jankkaavana, yksin tahdonvoimaansa luottavana taitelijana on stereotyyppinen ja kovin virheellinen

Hammerklavier
sonaateista hienoin

Paavali Jumppanen soitti kaikki Beethovenin sonaatit sarjana ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Hän oli esittänyt niistä useita jo ennen, mutta tuolloin hän opiskeli ne kaikki. Turussa hän esittää sonaatit kronologisessa järjestyksessä.

– Tullessaan Wieniin Beethoven oli nuori nero, ja sitäpaitsi huomattavasti mainettaan parempi säveltäjä. Hän pyrki Wienissä oppimaan kurinalaisen, klassisen sävellystyylin. Sonaatti op 22 vuodelta 1800 on vedenjakaja – siinä hän katsoi saavuttaneensa tuon tavoitteen ja tämän jälkeen sävellystyylissä seurasikin suunnanmuutos kohti fantasianomaisempaa ilmaisua.

Muiksi suosikeikseen Jumppanen mainitsee A-Duuri sonaatin opuksesta 2, G-duuri sonaatin opuksesta 31 sekä säveltäjän omat mieliteokset, Appassionata ja Fis-duuri sonaatti opus 78.

– Hammerklavier oli Beethovenin oma suursuosikki, ja se onkin eittämättä yksi hänen kaikkein hienoimmista sävellyksistään.

Liszt tärkein
seuraaja

Kuka Beethovenin seuraajista on selvimmin ollut tämän työn jatkaja?

– Sanoisin ehkä hieman yllättäen että ehdottomasti Liszt. Hän tuntuu ymmärtävän Beethovenia parhaiten, ja hän soitti itse ja johti runsaasti tämän musiikkia. Muita romantiikan ajan pianosäveltäjiä sovi unohtaa, mutta Chopin, Schumann ja Brahms päätyivät muotorakenteissaan hieman kaavamaisesti toistamaan Beethovenin esimerkkiä.

Jumppasen mielestä Lisztin teoksissa, eritoten kuuluisassa h-molli sonaatissa ja Dante-sonaatissa on nähtävissä samanlaista alituisesti uudistuvaa luovuutta kuin Beethovenilla, joka loi jokaiseen sonaattiinsa erilaisen, aiemmista poikkeavan musiikillisen kerrontatavan.

Paavali Jumppasen Beethoven-sarjan ensimmäinen konsertti alkaa Sigyn-salissa sunnuntaina 20.9. klo 16.