Kulttuuri

Muumi tanssii elekieltä

Tiina Myllymäen esittämä Niiskuneiti on jäänyt angosturakasvin kynsiin Kansallisbaletin esityksessä.
Tiina Myllymäen esittämä Niiskuneiti on jäänyt angosturakasvin kynsiin Kansallisbaletin esityksessä.

Suomen Kansallisbaletti: Muumipeikko ja pyrstötähti. Koreografia Anandah Kononen, musiikki Panu Aaltio, lavastus ja projisoinnit Samuli Juopperi, puvut Anna Kontek, valaistus Mika Haaranen. Ensi-ilta 6.3. Alminsalissa.

Tamperelainen Tanssiteatteri MD on kiertänyt jo joitakin vuosia ulkomailla asti Tove Janssonin luomaan maailmaan pohjaavalla nykytanssitanssiteoksellaan Tanssiva muumilaakso. Suomen Kansallisbaletin ensi-ilta puolestaan laittaa ihastuttavat muumihahmot tanssimaan klassista balettia.

Tai pikemmin laittaa ja laittaa, sillä Anadah Konosen koreografiassa itse Muumipeikko ei juurikaan tanssi vaan pikemmin elehtii balettipantomiimilla. Kun Jani Talon esittämä Muumi vihdoin tanssii toisessa näytöksessä, on näky valloittava.

Konosen adaptaatio Janssonin ensimmäisen kerran vuonna 1946 ilmestyneestä Muumipeikko ja pyrstötähti -teoksesta pyrkii seuraamaan uskollisesti alkuperäistä tarinaa. Pyrstötähti on uhkaavalla törmäyskurssilla Muumilaakson kanssa, ja törmäystä odotellessa Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen vastaavasti törmäävät erilaisiin olentoihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Näyttämötapahtumat noudattavat hieman mekanistisesti toistuvaa rakennetta. Ensin Muumipeikko ystävineen kuljettaa tarinaa elehtimällä, ja sitten seuraa erilaisten olioiden, kuten tähtien ja kummallisten ötököiden, esittämät balettikohtaukset.

Juonen kuljetukseen panostaminen syö kokonaisuuden voimaa eikä Janssonin vaikuttavasta tarinasta nosteta esiin erityisiä painotuksia. Baletti toimii balettikohtausten näyttävyydellä ja soolotanssijoiden taitavuudella sekä vetoamalla muumihahmojen rakastettavaan tuttuuteen.

Ensi-illassa pyrstötähtenä loisti Desislava Stoeva, jonka piruetit ja suuret hypyt kuvastivat hienosti uhkan tuntua. Muumipeikon näkemä uni on kaunis pas de deux, jossa Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) ja Muumipeikko tanssivat ihmishahmoisina. Petia Ilieva tanssii linjakkaan upeasti niin liskona kuin tiirana.

Teoksen musiikin säveltänyt Panu Aaltio on erikoistunut elokuvamusiikkiin, ja se kuuluu esityksen äänimaailmasta. Kerronnallinen sävytys tekee musiikista sekä pateettista, jännittävää että koomista.

Alminsalin takaseinälle heijastetut Samuli Juopperin kuvat paikantavat näkymät Muumilaakson erilaisiin maisemiin. Lavastus on suhteellisen minimalistista toisin kuin Anna Kontekin puvut, jotka tuovat värikylläisinä ja mielikuvituksellisina esiin erilaisten koppakuoriaisten ja ötököiden olemukset.

Yli nelivuotiaille suunnattu esitys voi vaikuttaa aikuiskatsojasta vähän venytetyltä. Ensi-iltayleisön ihastus tuntui ja kuului kuitenkin jo siinä, miten Muumipeikon ilmestyminen näyttämölle sai heti aplodit aikaan. Taputuksia annettiinkin kaikille kohtauksille.