Kirja-arvostelut

Kimaltelevaa tekstiä

Hannu Väisänen. Piisamiturkki ja muita kertomuksia. Otava. 287 s.

Hannu Väisänen on saavuttanut suosiota ja palkintoja sekä kuvataiteen, teatterin (lavastaja) että kirjallisuuden alalla. Kirjallisuudessa Väisäsen voittoihin kuuluu Finlandia-palkinto (2007) romaanilla Toiset kengät. Väisänen on asunut vuodesta 1989 lähtien Ranskassa.

Piisamiturkki ja muita kertomuksia on novelli- tai kertomuskokoelma. Kertomuksia on kaksitoista. Huomio kiinnittyy kertomusten maantieteelliseen hajontaan. Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, Yhdysvaltoihin, Karibialle, Japaniin, Norjaan, Suomeen Tapahtumapaikat ja miljööt ovat uskottavia. Kuulostaa kliseeltä, mutta kertomuksia leimaa ranskalainen keveys. Tekstin pinta kimaltelee. Vähäisin keinoin sanotaan paljon. Ironiaa ja kielestä nousevaa huumoria.

Novelleissa tutkitaan taiteen merkitystä. Nukkemestari on loistava kuvaus japanilaisesta bunrakuteatterista. Se on vuosisatojen kuluessa kehittynyt äärimmäisen hienostuneeksi taidemuodoksi, joka sijoittuu realismin ja tyylittelyn rajapintaan. Mustiin pukeutuneet nukkemestarit liikuttelevat lähes ihmisen mittaisia nukkeja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kertoja haluaa tavata erään nukkemestareista, mikä onnistuukin bunrakutaiteiljoiden pidättyvyydestä huolimatta. Nukkemestari sattuu olemaan Suomen ystävä ja suuri Sibeliuksen ihailija. Väisäsellä on usein ristiviittauksia taiteiden välillä. Viittaukset virittävät tunnetiloja. Nukkemestarilla on muistuma Sibeliuksen viidennen sinfonian finaalista. Jokainen joka tuntee teoksen, tajuaa mistä on kysymys.

Kertomuksessa Brooklynin korkein kohta kertoja ja hänen ranskalainen ystävänsä päätyvät vieraiksi kadulla tapaamansa omalaatuisen amerikkalaisen kotiin. Mies houkuttelee vieraat luokseen raparperimehulla ja oopperatähtien valokuvilla, joita hänellä on satoja. Kuvissa on tähtien aidot nimikirjoitukset. Oopperataiteen lumo säteilee amerikkalaisesta.

Sitten vuorossa on videokokoelma, joka koostuu hieman vanhahtavista pornoelokuvista. On elämän todellisuutta, että ooppera ja naurettavat pornovehkeilyt elävät rinta rinnan samassa ihmisessä. Silti, kuten kertoja toteaa, ei ollut amerikkalaisen vika, että ihminen saa huomenlahjakseen myös kiiman.

Kokoelman nimessä mainittu piisamiturkki kuuluu kertojan äitipuolelle. Isä ja äitipuoli olivat naimisissa vain lyhyen aikaa, sitten nainen häipyi sanaa sanomatta. Hän asuu erakkona talossaan, joka rapistuu kuten kaikki hänen ympärillään . Hieno piisamiturkki kuitenkin säilyy. Lopun katastrofissa äitipuoli kuolee ja turkkikin tuhoutuu. Se ei kuitenkaan askarruta kertojaa novellin lopussa, vaan se, että ”oliko tuo nainen todellakin rakastellut joskus isäni kanssa?”

Väisänen yhdistää usein realismin ja unenomaisen, epätodellisen. Sellaista kai kutsutaan maagiseksi realismiksi.