Kirja-arvostelut

Vapaana, vankilassa

Annamari Marttinen: Vapaa. Tammi. 314 s.

Annamari MarttisenVapaa-romaani eläytyy kuvittelemaan irakilaisen Mahdin ajatuksia ja tuntemuksia. Kolmekymppinen mies, ammatiltaan toimittaja, on joutunut kotimaassaan kidutetuksi. Romaanin kuvaamassa nykyajassa Mahdi odottaa turvapaikkapäätöstä Joutsenon vastaanottokeskuksessa.

Vastaanottokeskus toimii lakkautetun, entisen Konnunsuon vankilan tiloissa. Vankilasta on jäänyt keskukseen konkreettisia jälkiä. Turvapaikanhakijoiden huoneiden ikkunoissa esimerkiksi näkyy, miten niistä on sahattu kalterit pois.

Mahdi näkee petinsä yläsänkyyn kirjoitetun tekstin, jonka mukaan ”Patu was here 13.4.1982”. Kun Mahdi vielä sattumalta löytää Patun kirjoittaman vihkon, alkaa miesten välille rakentua mystinen yhteys jopa siinä määrin, että Patu ikään kuin ilmestyy puhumaan Mahdin ajatuksiin.

Päätöksen odotuksen alkuvaiheissa Mahdin kuvittelema Patu sanoo Mahdin olevan vapaa, mutta ajan kuluessa Patu kutsuu irakilaista jo vangiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Näin romaani rakentaa yhteyksiä Patun ja Mahdin, tuomitun vangin ja turvapaikan hakijan välille huolimatta heidän elämiensä, niiden perustojen, tilanteiden ja kulkujen eroavaisuuksista. Yhteys kuvitellaankin enemmän sielulliseksi, tuntemuksiin perustuvaksi. Mutta tähän yhtälöön liittyy myös ajatus vapaudesta. Yhtäältähän Mahdi on vapaa kotimaansa todellisuudesta, jossa hänet luultavimmin olisi jo tapettu.

Romaani pohtii kuitenkin myös sitä, mihin Mahdi on nyt vapaa. Hän odottaa päätöstä tuntemattomassa maassa, vieraan kielen ja kulttuurin keskellä, ilman perhettään tai ystäviään, totaaliseen epävarmuuteen perustuvan tulevaisuuden edessä.

Romaani rakentuu pääosin Mahdin minäkerronnasta, joka kulkee intensiivisesti nykyhetkessä ja ajoittaisesti menneeseen palaten.

Tämä kerronnallinen valinta pyrkii kutsumaan lukijaa eläytymään Mahdin sisäiseen maailmaan, tarkastelemaan vastaanottokeskuksessa tapahtuvia tilanteita ja tuntemuksia yhdessä Mahdin kanssa katsoen.

Mahdin sisäiseen puheeseen limitetään myös Patun puheenvuoroja, jolloin kerronta vahvistaa kuvittelun osuutta koko romaanin konseptissa. Kirjailija on kuvitellut Mahdille ruumiin ja mielen, ja Mahdi kuvittelee Patulle repliikit.

Yö-nimellä nimetyissä kohdissa puolestaan kutsutaan lukija mukaan Mahdin painajaisiin ja öisin kokemiin kauhukuviin, joissa mies yrittää paeta tai joissa häntä kidutetaan. Näissä osuuksissa alkavat Mahdin menneisyyden hahmot ja tapahtumat sekoittua Patun ja vastaanottokeskuksen ihmisten kanssa.

Mahdin odotusaikaa rytmittävät suomen kielen oppitunnit. Katariina-opettajan kanssa Mahdi tuntee yhteyttä, jopa jonkinlaista rakastumista, joka on kuitenkin kiellettyä.

Katariina myös kääntää Mahdille Patun vihkoon kirjoittamat muistiinpanot vankilaan johtaneista tapahtumista.

Ne näytetään myös lukijalle. Silloin viimeistään ero Patun ja Mahdin välillä tulee selväksi. Mutta selväksi tulee myös se, ettei kumpikaan heistä voi koskaan vapautua menneisyydestään.