Kiertävä lastenteatteri Kurnuttava sammakko on minulle uusi tuttavuus, mutta ensikohtaamisemme sujuu varsin mukavissa merkeissä. Kurnuttavan sammakon Molli on nimittäin laadukasta, sympaattista ja varsin perinteistä lastenteatteria, josta uskon myös aikuisten tykkäävän.

Katri Kirkkopellon samannimiseen lastenkirjaan perustuva Molli on kertomus kahdesta pienestä ja pörröisestä otuksesta. Tarina saa alkunsa, kun vikkelä ja vilkas Pikku-Sisu (Antton Kainulainen) eksyy yrmeän Mollin (Thomas Dellinger) ovelle. Hus-kylteillä varustettu piha ei lukutaidotonta Pikku-Sisua pelota, mutta Mollin töykeys ajaa hänet matkoihinsa.

Kun Molli vihdoin tajuaa, että yksityisalue on myös yksinäisyysalue, hän alkaa harjoitella ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta. Samaan aikaan Pikku-Sisu opettelee lukemaan ja kokee palatessaan varsinaisen yllätyksen, kun häätökyltissä sanotaankin ”Ystävää kaivataan. Pus.”

Kirkkopellon tarina taipuu lavalle notkeasti Juho Golnickin dramatisoimana ja Jukka Kittilän ohjaamana. Dellinger ja Kainulainen ovat yhtä aikaa hassunhauskoja ja vakuuttavia rooleissaan. Toisaalta näyttelijöillä – sekä Kittilällä ohjaajana – on vahvat maneerit, ja siksi toteutus muuttuu paikoittain hieman järeäksi. Onneksi tässä näytelmässä tuimistelu on hauskaa.

Myös kirjan kuvitus piirtyy lavalle hienosti. Elena Turjan lavastus on kaikin puolin onnistunut visualisointi, joka todistaa, ettei eri esityspaikkoihin siirrettäväksi tarkoitettujen kulissien tarvitse olla huteria tai olemattomia. Vaikka elementtejä on lavastuksessa vähän, niistä rakentuu runsas kokonaisuus.

Yhdessä Pikku-Sisu ja Molli opettelevat hymyilemään ja nauramaan. Samalla he tajuavat ystävyyden merkityksen. Vaikka lastenteatterille tyypillinen ja usein turha yleisönhuudatus katkaiseekin hallitun draamakokonaisuuden esityksen lopuksi, voin hyvin mielin antaa näytelmälle kouluarvosanaksi kiitettävän.