Jaska Filppula kirjoitti romaanin omasta nuoruudestaan

Koskenkorvalta Tavastialle

Jaska Filppula muutti Turusta Espanjaan ja sieltä Valkeakoskelle. Kirjojen maailma puolestaan vaihtui Yhdysvalloista Pohjanmaalle.
Jaska Filppula muutti Turusta Espanjaan ja sieltä Valkeakoskelle. Kirjojen maailma puolestaan vaihtui Yhdysvalloista Pohjanmaalle.

Turun Sanomat, Helsinki

KIMMO RANTANEN

Todellinen antikliimaksi rockurasta haaveilevalle. Vihdoinkin Tavastia-klubilla, mutta ei keikalla vaan töissä. – Joo, ei tapahtunut Kalle Päätalomaista loppua, kirjailija Jaska Filppula naurahtaa viitaten Perttu Lepän elokuvaan Pitkä kuuma kesä.

Joy Division -yhtyeen levyltä Still nimensä lainanneen Filppulan Hiljaa-bändi soitti kyllä pariin otteeseen Tavastian Backstage-lavalla, mutta isoon saliin ei tie auennut. Eikä isompiin rockkuvioihin muutenkaan. Sen sijaan Filppulan 1980-luvun loppu kului Tavastialla ravintolapuolen hommissa.

Tuon työuran alkuun loppuu Filppulan uusin romaani Me ei oltu valtaosaa, joka kertoo rockista ja nuoruudesta 1970- ja 80-lukujen Pohjanmaalla. Teos pohjautuu kirjailijan omaan elämään.

– Kaikki kirjassa on totta eikä mitään ole kauheasti edes suurenneltu. Konstan kontolle olen tosin pistänyt useampien kundien tekosia ihan dramaturgian takia. Ja nimiäkin olen muutellut.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat pääosin Ilmajoelle, Koskenkorvan kylään. Aiemmin Filppula on kirjoittanut kolme romaania Yhdysvalloista. Niistä varsinkin ensimmäinen, vuonna 2002 ilmestynyt Chicago, 1959 sai kriitikoilta poikkeuksellisen hyvän vastaanoton.

Kiitosta saivat myös kaksi seuraavaa, Virginia City, 1965 ja Kauniita ilmoja, mutta myynnillisesti ne eivät enää lyöneet läpi. Ehkä lukijat suotta vierastivat sitä, että suomalaiskirjailija kirjoittaa Yhdysvalloista tai sitten kustantajalta loppui into markkinointiin. Lopputulos oli kuitenkin se, että Filppula siirtyi uuden romaanin myötä WSOY:ltä Liken talliin.

Amerikasta
Suomeen

Alunperin Filppulan tarkoituksena oli kirjoittaa vielä kirjat sekä vuoden 1968 Pariisista että 1975 Lontoosta. Pariisi-romaania varten hän ehti jo tehdä jonkin verran taustatyötä, käyden muun muassa paikan päällä tutustumismatkalla.

Toivoa sopii, että hän vielä joskus aiheisiin palaa, vaikka aikookin nyt keskittyä aloittamaansa omaelämäkerralliseen tarinaan.

Amerikan-trilogiaa kirjoittaessaan Filppula asui Turussa. Saatuaan kirjailija-apurahan hän muutti parisen vuotta sitten perheineen Espanjaan. Tälle hetkellä Filppula asuu Valkeakoskella.

– Espanjassa minulla oli kolme projektia meneillään. Työstin vanhoja novelliraakileita ja suunnittelin Pariisi-romaania. Aiemmin olin tehnyt pätkän omasta bändihistoriasta kauhajokelaiseen omakustannelehteen ja myös sitä ryhdyin Espanjassa kasvattamaan.

Filppula valitsi kertomukseen parikymppisen näkökulman ja Me ei oltu valtaosaa alkoi hahmottua. Ajatuksena oli, että nuori mies kertoo tarinansa ja toimii samalla ikään kuin oman itsensä psykologina käydessään läpi lapsuuttaan ja nuoruuttaan.

– Bändihistoriikeissakin, olivat ne sitten Ray Charlesista tai Hurriganesista, kiinnostavat eniten aina henkilöiden nuoruus ja lapsuus. En halua tietää mitä Charles milläkin keikalla soitti, mutta sen miten hän sokeana kundina polki kotikylänsä läpi. Se on se juttu.

Kasevasta
rockiin

Filppulan romaanissa vannotaan Ian Curtisin ja Nick Caven kaltaisten marginaalista ponnistaneiden artistien nimeen. Toki kirjailija heidät vaikuttajikseen tunnustaa, mutta paljastaa, että nuoruuden varhaiset suosikit olivat enemmän valtavirtaa.

– Olin aina pari vuotta vanhempien poikien joukossa. He kinasivat keskenään kumpi on parempi Teddy & The Tigers vai Pelle Miljoona. Minusta molemmat olivat ihan paskaa. Kuuntelin kotona Freemania ja Kasevaa.

Filppula ei edes osaa sanoa miksi innostui rockista.

– Kai rock tuli puberteettivaiheessa, kun koulu alkoi mättää ja urheilu jäi pois. Kaikki mitä vanhemmat odottivat ja toivoivat, oli ihan mätää. Piti keksiä vaihtoehto, jota vanhemmat eivät mitenkään suosi.

Romaanista käy ilmi, että Filppula ottaa rockin tosissaan. Tarkemman pohdinnan jälkeen hän nimeää käänteentekeväksi hetkeksi The Who -yhtyeen rockoopperan pohjalta tehdyn elokuvan Quadrophenia.

Se avasi tien uuteen maailmaan. Levylautasella alkoivat pyöriä Bauhaus, U2, Echo And The Bunnymen, Joy Division.

Samaan aikaan toisaalla, Filppula oli ahkera lukija. Hän kiittää äitiään, joka opasti kirjallisuuden pariin. Vapaa-ajan vaihtoehdot Koskenkorvalla olivat vähissä. Siihen aikaan toimi kuitenkin vielä sivukirjasto, jonka hyllyiltä Filppula löysi muun muassa Franz Kafkan tuotannon.

– Enää ei Koskenkorvalta tule uusia kirjailijoita, koska sivukirjasto on suljettu, Filppula heittää.

Karsittua
kielipeliä

Filppulan romaanien kieli on eläväistä ja polveilevaa. Se on tekijälle luontaista jopa siinä määrin, että uudesta romaanista hän on pyrkinyt karsimaan liiallista kielipeliä.

– Sitä ei olisi niin paljon, jos teksti tulisi kerralla valmiiksi. Kun kirjoittaa samat kohdat useaan kertaan, niin itseäni huvittaakseni, ja jotta hyvä fiilis säilyisi, leikin kielellä.

Vaikka onkin Pohjanmaalta kotoisin, Filppula ei ole lämmennyt murteen käytölle.

– Se toimii tietyille ihmisille, mutta minusta se on vastenmielinen ilmiö. Tarkoitus ei ole morkata Antti Tuuria, joka kirjoitti, kuinka ihania ja erilaisia paikkakuntia Pohjanmaalla onkaan. Koskenkorvalla meillä oli kuitenkin kylä jakautunut kahtia ja me vihasimme toisiamme.

Filppula ei kannata sellaista regionalismia, jossa oman kylän asiat ja ihmiset ovat aina ja perusteetta hyviä.

Murre sinänsä ei liioin tee tekstistä hyvää. Se on sisältöä värittävä mauste. Filppulan tarkoituksiin murre ei sopinut.

– Käytin mieluummin huonokielioppista rocktyyppiä, joka ei oikein hallitse kieltä, hän toteaa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.