Kulttuuri

Välähdyksiä epäsovinnaisesta elämästä

Natalia (Tarja Sahlstedt, vas.) ja Isabelle (Linda Tavio) ruumiiden äärellä.
Natalia (Tarja Sahlstedt, vas.) ja Isabelle (Linda Tavio) ruumiiden äärellä.

Timberlake Wertenbaker: Isabelle Eberhardt, suomennos Eeva Salonius. Teatteri Vertigo, ohjaus ja koreografia Tuukka Jukola, lavastus ja puvut Marie Antikainen, valot Jarkko Forsman, äänet Arttu aarnio, maskeeraus Milja Nordström. Ensi-ilta 20.11. Manillan Vanhalla viinatehtaalla.

Laadukas, täyttä tavaraa, monipuolinen, omannäköinen, kauniisti esille pantu, kohtuuhintainen. Edellä luetellut ominaisuudet kuvaavat Teatteri Vertigon Isabelle Eberhardt -esityksen väliaikatarjoilua. Esityksen jälkeen ymmärsin, että nuo ominaisuudet sopivat hyvin myös itse esitykseen.

Brittiläisen Timberlake Wertenbakerin (s. 1951) New Anatomies -näytelmää (kantaesitys 1981) ei ole aikaisemmin esitetty suomeksi. Wertenbakerille tyypilliseen tapaan näytelmän keskiössä on historiallinen henkilö – Isabelle Eberhardt (1877–1904) – sekä vahva feministinen painotus.

Eberhardt eli omana aikanaan varsin epäsovinnaisesti. Lapsena hän pukeutui mielellään poikien vaatteisiin, koska koki, että hänellä näin oli enemmän itsenäisyyttä ja toiminnanvapauksia. Vuonna 1897 hän matkusti ensimmäisen kerran Algeriaan. Pian hän alkoi pukeutua arabimieheksi ja käyttää nimeä Si Mahmoud.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hän tutustui Qadria-veljeskuntaan, joka auttoi vähäosaisia ja taisteli siirtomaavaltaa vastaan. Pääosan lyhyeksi jääneestä aikuiselämästään Isabelle matkusti arabiheimojen kanssa pitkin autiomaata ja koki vapauden tunnetta, jota ei tyypillisessä eurooppalaisen naisen elämässä mitenkään olisi voinut tavoittaa.

Näytelmä ei selittele vaan kuvaa välähdyksiä Isabellen elämän käännekohdista. Vaikka kuvauksen kohteena on 1800-luvun lopun yhteiskunta, näytelmän teemat ja Tuukka Jukolan ohjaama esitys ovat vahvasti nykypäivää.

Edelleen länsimaiselle naiselle asetetaan monenlaisia muotteja, joihin hänen odotetaan mahtuvan. Toisaalta olemme myös monenlaisten muiden kuin sukupuoleen liittyvien odotusten kohteena, joten katsoja voi samastua Isabellen tarinaan myös muista lähtökohdista. Esimerkiksi niistä, joita meille asetetaan työelämän ja rahan ansainnan suhteen.

Esitys siis asettaa peilin sellaiseen kulmaan, josta katsojan on mahdollista tarkastella omaa positiotaan suhteessa vakiintuneisiin odotuksiin sekä toisaalta unelmiin ja ennen kaikkea rohkeuteen elää unelmiaan todeksi. Vaikka se unelmatodellisuus osoittautuisikin haasteelliseksi, kuten Isabellen tarinassa.

Kaikki viisi näyttelijää (Veera Alaverronen, Hanna Ojala, Tarja Sahlstedt, Eija Talo-Oksala ja Linda Tavio) useissa rooleissaan tekevät hyvää työtä. Vaikka fyysisen ilmaisun keinot ja koreografioitu liikekieli antavat näyttelijäntyölle nykyteatterillisen ilmeen, keskeisistä hahmoista – erityisesti Tavion Isabellesta – syntyy myös psykologisesti uskottava vaikutelma.

Esitys jakautuu 11 kohtaukseen, jotka erottuvat toisistaan selvärajaisina ja tunnelmaltaan vaihtelevina. Tästä syntyy kokonaisuuden kulmikas, mutta mukaansatempaava rytmi. Arttu Aarnion musisointi (monipuolisella lyömäsoitinten, puhaltimien ja kielisoittimen repertuaarilla) elää hienovireisesti tapahtumien ja tunnelmien mukana.

Vanhan viinatehtaan tila sopii hyvin esityksen alustaksi. Rouheissa, historian kyllästämissä pinnoissa on mielleyhtymällinen linkki teatterillisen tulkinnan tositarinalliseen lähtökohtaan. Toisaalta tilaan rakennetussa kiiltäväpintaisessa esiintymislavassa on yhtymäkohta esityksen tyyliteltyyn teatterilliseen ilmeeseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lavastuksellisina elementteinä käytetyt aikakauslehdet, tyhjät muovipullot ja tynnyrit taipuvat mielikuvituksella moneksi. Esimerkiksi lehtipinot ilmentävät näyttelijöiden käsittelyssä niin kodin kaaosta kuin mattoon käärittäviä ruumiita.