Kulttuuri

Viimeistelty sotaleikki

Ariel Doron: Plastic Heroes. TIP-Festin esitys Jo-Jo teatterissa 6.11.

Plastic Heroes -esityksen jälkeen israelilainen Ariel Doron vastaa yleisön kysymyksiin. Hän kertoo työprosessin lähteneen liikkeelle ryömivästä sotilasnukesta. Myöhemmin tämän seuraan liittyivät muun muassa muoviset sotilasfiguurit, barbie sekä pehmotiikeri. Doron kertoo aluksi kokeilleensa, mitä leluilla voisi tehdä ja huomanneensa pian, että esineet alkoivat ikään kuin elää omaa elämäänsä.

Kliseillä leikittelevä esitys koostuu erilaisista sotatilaan liittyvistä kuvaelmista. Esimerkiksi sotilas suorittamassa pitkästyttävää vartiointitehtävää, jota piristävät satunnaisen kissan kohtaaminen ja pornon katselu. Tai sotilaat tiedustelutehtävissä – siihen saakka, kun yksi heistä tunnustaa aina halunneensa poptähdeksi.

Näyttämönä toimii pöytä, jonka takana Doron istuu. Taiteilija sekä animoi näppärästi muovikrääsähahmojaan, että eläytyy ilmeikkäästi niiden rooleihin. Tapahtumien yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä. Esimerkiksi muurin harjalta rehvakkaasti virtsaavasta pikkuruisesta sotilaasta lentää komealla kaarella vettä, ja yhä hulvattomammaksi äityvä tanssispektaakkeli huipentuu tuliefektiin ja konfettiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

pintatasolla kuplii huumori ja ironia, alla kulkee vakava pohjavire. Doron ei ole halunnut puhua erityisesti kotimaansa tilanteesta, vaan sodista yleisesti. Doron pohtii, että toisaalta sota aiheena on hänelle ”luonnollinen”, koska se on hänelle arkipäivää. Toisaalta sotakuvastot ovat median välityksellä tuttuja myös niissä maissa, joissa eletään rauhan aikoja.

Doron kertoo aiemmin tehneensä selkeästi poliittisia esityksiä, joita tosin monet eivät ole halukkaita näkemään, eikä se sitä paitsi välttämättä ole turvallistakaan. Plastic Heroes kuvaa sodan mielettömyyttä etäännytetysti.

Esityksen jälkeisessä keskustelussa joku kysyy, mikä merkitys esitykseen sisältyvällä tiikerillä on. Doronille se edustaa aitoutta ja viattomuutta. Monen meistä on varmasti helppo myös yhtyä taiteilijan näkemykseen, jonka mukaan tiikeri on esityksen ainoa sympaattinen hahmo. Erityisesti tiikerihahmon kautta esitys tulee mielestäni puhuneeksi myös leikin ja taiteen tekemisen tärkeydestä.