Eloisa kamarikonsertti
sykähdytti ylä- ja alamäkineen
Turun filharmonisen orkesterin kamarikonsertti Turun linnassa 25.10. Vikman ja Latvala, viulu, Larionov, alttoviulu, Ruottinen, sello, Multamäki, kontrabasso, Liukkonen, klarinetti, Korhonen, fagotti ja Salminen, käyrätorvi. Strauss ja Schubert.
Esitys aaltoilee toisinaan kuin musiikki. TFO:n kamarimuusikot soittivat Turun linnassa monin paikoin vakuuttavasti mutta toisinaan horjahdellen.
Aluksi kuultu Franz Hasenöhrlin 1950-luvulla tekemä sovitus pienkokoonpanolle Richard Straussin leikkisästä teoksesta Till Eulenspiegel virkisti mielen. Juha-Pekka Vikmanin johdolla musiikki poukkoili energisesti ja sädehtien.
Sovittajan työtä saattoi vain ihailla: esimerkiksi viulun ja klarinetin yhteiset hetket nostivat hymyn huulille – niin luonnollisesti nuotit asettuivat paikoilleen ja instrumentit soivat keskenään.
Vilkkaan teoksen esitys olisi tosin voinut olla vielä aavistuksen viimeistellympi. Nyt kimuranteimmat tahdit kahlattiin läpi kunhan selvitään -hengessä. Lyhyet notkahdukset eivät kuitenkaan pilanneet vartin mittaista leikkiä.
Oktetto F-duuri puhaltimille ja jousille käynnistyi vakuuttavasti. Teos kuultiin kesällä Naantalin musiikkijuhlilla, ja festivaaliesitykseen verrattuna sointi oli nyt pyöreämpi ja sivistyneempi. Ylipäänsä teos sopii Kuninkaansalin akustiikkaan paremmin kuin Naantalin kirkkoon.
Pian kuitenkin ensimmäinen osa kirvoitti soittajat turhaan paatokseen. Prässätyt fraasit söivät eleganssia.
Toinen osa kasvoi kuulijoiden iloksi sielukkaaksi lauluksi, kunhan säestyksen intonaatio oli asettunut kohdalleen. Musiikki soljui lainehtien ja osan kruunasi Roi Ruottisen upea sellosoolo.
Scherzon tarttuva rytmi syttyi loistoonsa sekä Mikko Multamäen kontrabasson että koko puhallinsektion, Tapio Liukkosen klarinetin, Jarmo Korhosen fagotin ja Annu Salmisen käyrätorven avulla. Ykkösviulistina soittanut Tero Latvala jatkoi saavutettua briljanssia seuraavilla sooloillaan.
Hetken aikaa kahdeksikko surffasi aallonharjalla nauttien musiikista.
Viimeinen osa vedettiin sitten ranttaliksi, joskin mukaan mahtui myös taidokkaita yksilösuorituksia muun muassa altisti Oleg Larionovilta. Yhteissoittosta ei kuitenkaan ollut enää tietoakaan, kun muusikot yrittivät hätäpäissään selviytyä yhtäaikaisesti teoksen lopettavaan kaksoisviivaan.
