Kulttuuri

Norjalainen Kim Leine tuntee Grönlannin ankarat olot

Eräänä päivänä norjalainen sairaanhoitaja Kim Leine sai tarpeekseen verisistä pistojäljistä kyynärtaipeissaan. Hän istui sohvalle ja kirjoitti kirjan, johon oksensi koko siihenastisen elämänsä, ja selvisi kriisistään.

Nyt hän on kiitetty kirjailija, jonka neljäs romaani Ikuisuusvuonon profeetat voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon viime vuonna. Suomeksi teos on ilmestynyt Tammen Keltaisessa kirjastossa.

– Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen oli terapeuttista, se pakotti minut ajattelemaan, kuka olen. En halunnut enää olla se, joka olin, enkä ole, hän kertoo.

Esikoisen jälkeen Leine on kirjoittanut pelkästään fiktiota, vaikka hänen elämänsä on kuin romaanista. Leine varttui Norjassa isänsä perustamassa Jehovan todistajien yhteisössä, mutta karkasi sieltä Kööpenhaminaan 15-vuotiaana.

– Pelkäsin Jehovaa, Harmageddonia, joka tulisi ja tuhoaisi maailman minä päivänä hyvänsä. Pakenin sitä isäni luo Tanskaan. Isä karkotettiin omasta yhteisöstään, kun olin viisivuotias. Hän huomasi silloin olevansakin homoseksuaali.

Tanskasta Leinen karkumatka jatkui Grönlantiin, jossa hän työskenteli sairaanhoitajana 15 vuotta. Sinne sijoittuu myös Ikuisuusvuonon profeetat.

– En halua asua Grönlannissa. Pitää olla etäällä, että voi kaivata jotain, niin näen asiat selvemmin. Kun menin ensimmäistä kertaa Grönlantiin, en tiennyt siitä juuri mitään. Maisema näytti kamalalta, pelkkää mustaa, valkoista ja harmaata. Mutta kun siellä on ollut jonkin aikaa, luontoa alkaa ymmärtää ja nähdä sen kauneuden. Se on hyvin voimakas tunne.

TS–STT

Lue myös: