Kulttuuri

Sirkus loikkasi kansien väliin

Turun Sanomat

Harva tietää, että Eerikinkatu 7:ssä aivan Turun keskustassa sijaitsee Suomen monipuolisin ilma-akrobatian keskus. Turun Sirkuksen sisäänkäynti on huomaamaton, ala-aula tagien sotkema, eikä trampoliineja ja vaijereita löydä, ellei tiedä nousta hissillä ylimpään kerrokseen.

Turkulainen esikoiskirjailija Nina Petander löysi sirkuksen lastensa ansiosta.

– Tulimme tänne ensimmäisen kerran ollessani äitiyslomalla. Vanhempi lapsi ei ollut vielä täyttänyt kahta ja nuorempi kulki rintarepussa, Petander kertoo.

Kerta ei jäänyt ainoaksi. Toinen lapsista oppi kävelemään käsillään alle kouluikäisenä, ja Petander itsekin oppi trampoliinitemppuja.

– On ihana katsoa lapsen iloa, jonka ohikiitävä painottomuuden tunne tuottaa, Petander sanoo.

Turun Sirkuksesta löytyy kilpatrampoliini, jota ei voi edes verrata vaarallisiin pihatrampoliineihin, ja jolla on mahdollista tehdä hyppyjä ja voltteja jopa viiteen metriin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tänä syksynä ilmestyy Petanderin esikoisromaani, jonka tarinaan sirkus loikkasi mukaan kuin itsestään.

– Luultavasti sirkus siirtyi romaaniin juuri lasten ilon takia.

Otavan kustantama romaani Pläts! kertoo abivuottaan elävästä Antiinasta, joka on nimeään myöten reippaiden tyttökirjasankarittarien vastakohta. Antiina on avioerolapsi, jonka täytyy huolehtia pikkuveljestään ja pelätä arvaamatonta, väkivaltaista äitiään.

Sirkus näyttäytyy romaanissa paikkana, jossa Antiina voi edes hetkittäin olla onnellinen.

– Halusin kirjaan sirkuksen tavallisuuden, jota ei yleisölle näytetä. Halusin näyttää staattisuuden, nuhjuisuuden ja toiston, jota ilman sirkuksen taika ei synny.

Pläts! on tyypillinen esikoisromaani kuvatessaan tytön ja perheen kasvua. Epätyypillinen se on yhdistellessään sirkusta, kauhuromantiikkaa, tragikomediaa, 80-luvun kuvastoa, perheväkivallan kuvausta ja rakkaustarinaa.

– Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa Anni Polva -kirjoituskilpailuun nuortenkirja, joka olisi kielellisesti vahvempi kuin itse aikoinaan lukemani Tiina-kirjat. Suunnitelmat muuttuivat, kun tarinaan alkoi punoutua väkivaltaa ja kaikenlaista eritteillä sotkemista.

Paitsi esikoiskirjailija, Nina Petander on osa-aikainen kirjastovirkailija Raision pääkirjastossa. Sirkus ei ole Petanderin yllätyksistä ainoa. Ennen lapsiensa syntymää hän nimittäin eli lähes 20 vuotta omistautumalla aasialaisille taistelulajeille.

Petander aloitti jujutsulla, mutta on harrastanut myös tai chi’ta, indonesialaista silatia sekä filippiiniläistä asetaistelulajia nimeltä escrima.

– Taistalulajeissa paljon verhotaan henkisyyteen ja henkistymiseen, mutta kyllä escrima on varsin suoraviivaista toimintaa.

– Olen oppinut puolustustekniikoita, mutta tärkeämpää on, että osaan tarkkailla ympäristöä ja välttää väkivaltaiset tilanteet.

Naisen aggressiivisuus on kiinnostanut Petanderia pitkään. Se on kulttuurissamme monilla tavoin säädellympää kuin miehen aggressiivisuus. Oman aggressiivisuuden purkaminen on yksi syistä, joiden vuoksi taistelulajit ja kirjoittaminen ovat Petanderille tärkeitä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Romaanissa halusin kuvata naisen pahuutta arkiolosuhteissa. Nautin ilkeästä roolista, jonka sain ottaa, siitä että sain olla vihassa ja vimmassa. Ikinä ennen en ole kirjoittanut niin ironisesti ja katkerasti kuin nyt.

Romaanissa on vain yksi ironisoimaton hahmo, pikkuveli. Antiina hakee pikkuveljen joka päivä tarhasta ja toivoo, että tämä saisi leikellä iloisia naamakuponkejaan ilman äidin tukkapöllytangoa.

– Huumori tekstissäni on toivottavasti kuitenkin tasapainottava elementti. Sen olemassaolo on vähintään yhtä olennaista, jollei tärkeämpää.

Petander on yksi niistä syksyn esikoiskirjailijoista, jotka ovat määrätietoisesti opiskelleet kirjoittamista. Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineesta ovat Petanderin lisäksi kirjailijoiksi ponnistaneet esimerkiksi Salla Simukka, Juhana Vähänen, tänä syksynä debytoiva Helmi Kekkonen sekä Riku Korhonen, joka sittemmin toimi myös kirjoittamisen opettajana.

– Romaania ei välttämättä olisi syntynyt ilman opintoja, ilman rohkaisua ja eteenpäin ajavaa palautetta.

Petanderin proosakurssilla kirjoittama novelli menestyi Otavan ja Suuren suomalaisen kirjakerhon rakkaustarina-kilpailussa. Hän ei ehtinyt tarjota romaanikäsikirjoitusta mihinkään, ennen kuin Otavasta kysyttiin, onko hänellä muuta tekstiä voittoisan Etappi-novellin lisäksi.

Hedelmällinen oli myös Varsinais-Suomen taidetoimikunnan järjestämä kirjoittamisen korkean paikan leiri. Romaanikäsikirjoitus, jota Petander oli työstänyt yliopistossa Riku Korhosen ohjauksessa, hahmottui leirillä kokonaisuudeksi.

– Kirjoittamisessa parasta on täydellinen keskittyminen, se grandiositeetti, kun teksti virtaa ja saa hallita kokonaista maailmaa. Harvoinhan sen tavoittaa, enin osa työstä on puurtamista.

Petanderilla ei tosin ole mitään puurtamista vastaan.

– Korkein päämääräni on kirjottaa kirjoja, joita lukiessa voi sekä itkeä että nauraa.

• Lue lista syksyn uusista kaunokirjoista seuraavalta sivulta. Tietokirjauutuudet esitellään kulttuurisivulla ensi perjantaina.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy