Otteita päivän taiteesta

Jaana Valtari: Bilehile (2012).
Jaana Valtari: Bilehile (2012).

Turun Taiteilijaseuran 90. vuosinäyttely Galleria Bernerissä & Vanhan Raatihuoneen galleriassa 12.10. asti.

Turun Taiteilijaseuran juhlanäyttelyn valintaseulan on läpäissyt 20 taiteilijaa, joista vuoden taiteilijaksi valittu Timo Takala (s. 1980) pohtii taideobjektin ontologiaa kiinnittämällä huomion kääreeseen ”sisällön” sijasta. Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästämääni laatikkoon I ja II (2014) sekä Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästämääni kirjekuoreen (2014) -teosten jippo on siinä, että postilähetyksiä ei avata, vaan itse pakkaus muuttuu taideteokseksi ja sisältö jää vain arvailujen varaan.

Esinetaiteessa kekseliäisyys ei kuitenkaan ole iästä kiinni. Matti Heleniuksen (s. 1951) assemblaasit ovat paitsi visuaalisesti oivaltavia myös sisällöiltään puhuttelevia. Quantanamo Bay -teoksen (2013) pieniin pleksistä valmistettuihin laatikoihin kiinni pultatut vangit – laittomat taistelijat − on sijoitettu sähkökaapelinippua vasten. Vastavärien – vanginpuvun oranssin ja merta indikoivan sinisen – kontrasti on tehokas.

Näyttelyä dominoi kuitenkin maalaus. Erika Adamssonin (s. 1973) sivellintä johdattelee tarkkanäköinen humanismi. Arjen todellisuus ja viime aikoina erityisesti ikääntyminen ovat Adamssonin ekspressiivisyyttä ja realismia yhdistävän ilmaisun aiheita. Kesällä Kluuvin galleriassa Helsingissä esillä olleesta näyttelystä Senioreita ja ikämiehiä II poimittu teos Suuret ikäluokat I (2014) viittaa sodan jälkeiseen aikaan. Teoksessa Adamsson yhdistää taidokkaasti kahta erilaista ilmaisurekisteriä, 1950-luvun perhealbumin valokuvan tyyliä ja abstrahoivaa nykymaalausta.

Erkki Nampajärvi (s.1982) yhdistää konkreettisesti maalausta ja valokuvaa. Rannalla-kollaasin (2014) tummuudesta nousevat esiin silmä ja miehen käsi. Maalauksen visuaalinen jännite syntyy tummien ja vaaleiden viivojen ja värikenttien kontrasteista ja kankaan tekstuurista. Teoksesta on löydettävissä myös toinen merkitystaso. Siihen on sijoitettu eräänlaisena piilokuvana Ympäristölle vaarallinen -merkkisymboli, jonka aineksia ovat kelottunut puu ja kuollut kala. Semiotiikassa merkki edustaa poissaolevaa tai näkymätöntä, jonka merkitys muodostuu vasta tulkinnassa merkin yhdistyessä tarkoitteeseensa.

Korkeatasoisessa näyttelyssä ilahduttavat myös Miina Pohjalainen (s. 1989) ja Jaana Saarikoski (s. 1987). Yhteys – yksinäisyyden monumentti -teos (2014) jatkaa duon kiinnostavasti alkanutta yhteistyötä ja yleistyvää kollektiivista taiteen tekemistä. Hanna-Leena Partanen (s. 1984) käsittelee hienovaraisesti tunne-elämän rekistereitä Vaikeaa-teoksessaan (2014). Jaana Valtari (s. 1972) pohtii osallisuutta ja ulkopuolisuuden kokemusta suuressa, valoisaa värimaalausta raikkaasti soveltavassa Bilehile-öljyssään (2012).

ASTA KIHLMAN

Erkki Nampajärvi: Rannalla (2014).
Erkki Nampajärvi: Rannalla (2014).
Osa Timo Takalan teoksesta nimeltä Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästämääni laatikkoon (2014).
Osa Timo Takalan teoksesta nimeltä Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästämääni laatikkoon (2014).
Matti Helenius: yksityiskohta teoksesta Guantanamo Bay (2013).
Matti Helenius: yksityiskohta teoksesta Guantanamo Bay (2013).
Matti Helenius: Guantanamo Bay (2013).
Matti Helenius: Guantanamo Bay (2013).
Aleksi Matikainen: Klovni (2014).
Aleksi Matikainen: Klovni (2014).