Mana marssilla tyhjyyteen
Matti Kangaskoski: Sydänmarssi. Teos. 261 s.
Runoilijana debytoineen Matti Kangaskosken esikoisromaani Sydänmarssi on ristiriitainen lukukokemus: snobbaileva, tekotaiteellinen ja itseensä tukehtuva, mutta samalla raikas, mieleenpainuva ja uusia ikkunoita avaava.
Epämääräisenä konsulttina itseään elättävän Tuomo Manan vaimo Helena on kuollut. Poliisi pitää tapausta ikävänä sattumana: ”Ei sitä ole helppo hyväksyä mutta joskus elämä on sattumanvaraista” linjaa juttua penkova komisario Malinen.
Mana on varma että hänen ihana Helenansa murhattiin. Hän seuraa kuvittelemansa murhaajan jalanjälkiä renessanssirunoilija Francesco Petrarcan sonettien tarjoamilla vihjeillä läpi Avignonin, Firenzen ja Pariisin. Hän kertoo tarinaansa tallentimeen, jonka materiaalia taas Malinen Helsingissä litteroi ja yrittää ymmärtää.
Romaani alkaa takkuisesti. Kangaskoski ei usko pilkkuihin, joten monet lauseet täytyy sulatella hitaasti: ”Hän selvästikin ymmärsi kaikesta paljon enemmän kuin minä mutta tämä oli minun työtäni vähemmän oli enemmän.” Mutta lukijan ponnistelu palkitaan: romaanin loppu on huikaiseva lukukokemus. Avartava monella tapaa.
Manan kiihkeä kujanjuoksu on täynnä renessanssin kulttuurihistoriaa, mutta samalla siitä löytyy myös Raskolnikovin hulluuden paloa ja Meursaultin sivullisuutta. Tarina irtoaa todellisuudesta saaden unenomaisia piirteitä. Juonenkäänteet ovat uskomattomia, mutta lukija kurottaa niiden taakse, pyrkii yhä uudelleen selvittämään itselleen mistä tässä kaikessa on lopulta kysymys. Malisen lakoniset litterointihuomiot korostavat Manan vimmaisuutta.
Luin romaanin loppuun kiihkon vallassa. Kangaskoski analysoi suuria asioita: rakkautta, syyllisyyttä, vapautta, kuolemaa, totuutta. Sulkiessani kirjan kannet ajattelin että nyt kolahti.
Erään mielenkiintoisen nykykirjallisuuden trendin nostaisin vielä esiin: tämä on ties kuinka mones kotimainen romaani, jota lukiessa tajuaa, miten tärkeä Wikipedia on nykykirjailijoille. On puhuttu dekkarigenrestä, elokuvaleikkauksista, miksei siis wikipediarakenteesta? Onko se jo liiankin ilmeinen?
Sydänmarssin otsikkosivulle on kirjoitettu pienellä, tuskin havaittavalla tekstillä Vapaus 1. Vihjaako se trilogiaan? Toivottavasti.
