Kulttuuri

Ystävä löytyy Lillholmenista

Hyvä pulla auttaa ystävystymään. Pirjeriä ja Venlaa nukettavat Mecki Ruokolahti ja Sanni Impilä.
Hyvä pulla auttaa ystävystymään. Pirjeriä ja Venlaa nukettavat Mecki Ruokolahti ja Sanni Impilä.

Bagare Birger får en vän – Paakari Pirjeri saa ystävän. Teaterboulage, käsikirjoitus, ohjaus, nuket, lavastus ja puvustus Heidi Fredriksson, musiikki Samuel Salminen ja Oliver Tschernij. Kantaesitys Paraisten Lillholmenissa 31.7.

Nukketeatterinäytelmä Paakari Pirjeri saa ystävän on paraislaisen Teaterboulagen kesän toinen kantaesitys. Leipomisesta pitävä Pirjeri-nalle ei ole löytänyt ystävää Suurmetsästä. Sitten hän tapaa vauhdikkaan siilityttö Venlan, ja oppii, ettei ystävystyminen ole ihan helppoa mutta sitäkin palkitsevampaa.

Kaksikielinen näytelmä on kokonaisuudessaan nukketeatteritaiteilija Heidi Fredrikssonin käsialaa. Hänen näkemyksensä Suurmetsästä ja sen asukkaista on visuaalisesti kiehtova ja tuo mieleen kuvakirjan sivut.

Syksyisiin väreihin pukeutuneen metsän keskellä kulkee kuohuva koski, jossa sukeltelee Castor-majava. Runsas, mutta konstailematon lavastus haastaa katsojan etsimään yksityiskohtia. Lillholmenin Paviljonki ei kuitenkaan ole paras mahdollinen esityspaikka, sillä tila on turhan avara. Nuket liikkuvat matalalla, joten yläriveiltä joutuu kurkottelemaan nähdäkseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka näytelmän juoni on vähän ohut, käänteitä on riittävästi. Kaksikielisyyskin toimii hyvin. Pirjeri puhuu ruotsia ja Venla suomea, mutta kaikki olennainen sanotaan aina kummallakin kielellä. Sanaleikeissä svenit ja vänit menevät sopivasti solmuun.

Mecki Ruokolahti, Sanni Impilä, Ellen Paulig ja Alexandra Granberg esiintyvät hyvällä energialla. Nuketus toimii hallitusti, eikä nukettajia ole turhaan yritetty piilottaa. Vaikka nukketeatterissa mahdollisuudet ovat loputtomat, pidän siitä, että Paakari Pirjeri on toteutettu perinteisin keinoin. Silloin se toimii tarvittaessa myös hyvänä ensikosketuksena nukketeatteriin.

Esitystä ryhditetään slapstickilla ja musiikkinumeroilla, joista hupaisin on Pirjerin paakari-räp. Lapset innostuvat eniten Venlan kaahatessa Taiger-mopollaan. Mutta ei esitys pelkkää vauhtia ole, siihen mahtuu myös vakavampia tunteita, kuten ikävää ja yksinäisyyttä. Onneksi ystävyys voittaa lopulta ja teatterista voi lähteä iloisin mielin.