Erik Axl Sund: Unissakulkija. Suom. Kari Koski. Otava. 395 s.
”Mitä enemmän yhteiskunnassa esiintyy kaksinaismoraalia, sitä parempi kasvualusta se on rajojen ylittämiselle.” Sitaatti on Erik Axl Sundin jännitysromaanista Unissakulkija, joka jatkaa siitä mihin Varistyttö (2014) jäi: kauhu, epätoivo ja ihmismielen pirstaloituminen jatkuvat järkyttävin seurauksin.
Moraalin olemusta pohtii romaanissa psykiatri Sofia Zetterlund, yksi teoksen kolmesta keskushahmosta. Rajojen ylittämisellä Sofia ei tarkoita, että ihminen rikkoisi taiteen tai tieteen sovinnaisuuksia etsiessään jotain uutta. Hän etsii kostoa ja kauhua.
Trilogian ensimmäisessä osassa komisario Jeanette Kihlberg sai selvitettäväkseen sarjan raakoja lastenmurhia. Tutkimus lopetettiin nopeasti rahapulassa: miksi haaskata rahaa lapsiin, joita kukaan ei tarvitse tai kaipaa? Nyt uhreja ovat aikuiset, mutta esiin nousee outoja yhteyksiä lapsimurhiin.
Päästäkseen eteenpäin pimeässä labyrintissa Jeanette turvautuu yhä syvemmin Sofian asiantuntemukseen. Komisario liikkuu henkisesti epävakaalla pinnalla: vireillä oleva ero, syyllisyys kehnosta äitiydestä ja ihastuminen kiehtovaan Sofiaan myllertävät mielessä samaan aikaan, kun vyyhtiin kertyy uusia uhreja. Jeanette kulkee unessa, jossa näyttäytyy kaukainen varjo, avain kaikkeen: Kuka on mystisesti kadonnut Victoria Bergman?
Teosta ei voi missään tapauksessa luonnehtia perinteiseksi dekkariksi tai trilleriksi. Se on lähempänä kauhua, mutta julmassa psykologisessa otteessaan piinaavampi kuin peruskingit. Romaani on kuin lyhyt oppimäärä psykoanalyysiin: se kuorii järkyttäviä muistoja muuntaen ne veriseksi kostoksi. Se siirtää voimakkaat kuvansa suoraan lukijan mieleen ja pakottaa muodostamaan suhteen romaanihenkilöihin ja heidän kokemuksiinsa. K18.
vetävin luvuin ja se imee
puoleensa kuin kielletty leikki.”
Romaani on kirjoitettu lyhyin vetävin luvuin ja se imee puoleensa kuin kielletty leikki. Tyhjäkäyntiä esiintyy vain romaanin alussa, jossa uudelle lukijalle kerrataan Varistytön tapahtumia. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti lukea Varistyttö ennen kuin tarttuu Unissakulkijaan.
Mutta palataan siihen, mistä aloitin: kaksinaismoraaliin. Ajatus- ja moraalijärjestelmään, jossa toisille sallitaan enemmän kuin toisille. Vahvojen, rikkaiden ja valtaapitävien normistoon. Victoria Bergman on nähnyt ja elänyt sen läpi. Hän ymmärtää, että lait ovat heikkoja ja mielikuvituksettomia varten.
Unissakulkijan pedofiilit kulkevat vapaina, yhteiskunta suojelee heitä. Eliittikoulun julmat kiusaajat nousevat korkeisiin yhteiskunnallisiin virkoihin. Uhreista ei piitata, valheet kasvavat valheiden päälle. ”Kuka oli pääsika ja ketkä olivat uskollista hovia, lakeijoita, niitä joita tuli ja meni, mutta joista kukaan ei auttanut?” Romaani paljastaa julmalla tavalla nykymaailman menon. Katumusta siitä on turha etsiä.
Varjojen huone on se missä kaikki muistojen paha tapahtuu. Mutta mikä on varjojen huone? Ihminen muistoineen? Kaksinaismoralistinen yhteiskunta? Trilogian kolmas osa Varjojen huone ilmestyy lokakuussa.
