Alfred Döblin: Erään rentukan murha. Suom. Marja Wich. Basam Books. 149 s.
Yksi teos nousee Alfred Döblinin tuotannossa ylitse muiden. Berlin Alexanderplatz on sekä saksalaisen kirjallisuuden ehdottomia klassikkoja että koko maailman sanataiteen hienoimpia romaaneja. 1970-luvulla ilmestynyt ja hyvin aikaa kestänyt käännös kuuluu kunniapaikalle monen suomalaisen kirjanystävän hyllyissä.
Berlin Alexanderplatzin mainetta vankistaa ei-kirjallinenkin syy. Nykyisin jo kulttiohjaajan aseman saavuttaneen Rainer Werner Fassbinderin johdolla valmistui 1980 massiivinen 14-osainen televisiosarja, jossa Günter Lamprecht, Hanna Schygulla ja Barbara Sukowa monien muiden rinnalla tekivät unohtumattomia roolitöitä.
Franz Biberkopfin, sementtityöläisen ja muuttomiehen, huikea tarina kuuluu keskeiseen televisiohistoriaan jos mikä. Mutta aivan samoin kuin alkuperäinen mittava romaani myös Fassbinderin Suomessakin muistettu sarja nostaa päähenkilökseen ihmisyksilöiden lisäksi itse suurkaupungin, Berliinin.
Döblin (1878–1957) teki elämäntyönsä sekä kirjailijana että neurologiaan erikoistuneena lääkärinä. Döblin syntyi juutalaisperheeseen Preussin Pommerin kaupungissa, joka nykyisin tunnetaan Puolan Szczecininä, mutta hän berliiniläistyi jo varhain; myöhemmin hän asui muissakin kaupungeissa ja maanpakolaisuudessakin. Katoliseen uskoon Döblin kääntyi 1941.
Döblin kuuluu muiden muassa Günter Grassin laaja-alaisesti ylistämiin kirjailijoihin. Siksikin on hienoa, että myös suomenkieliset lukijat voivat lopultakin tutustua Berlin Alexanderplatzin rinnalla edes yhteen Döblin-käännökseen, joka luo uudentyyppistä valaisua hänen kirjailijankuvansa kokonaisuuteen. Tosin jo massiivinen Berliini-romaanikin on aineksiltaan, tyyliltään ja käsittelytavaltaan kaikkea muuta kuin yksioikoinen.
Kun Berlin Alexanderplatz on vuodelta 1929, nyt suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Erään rentukan murha ja muita kertomuksia ilmestyi alun perin jo 1913 ja sisältää noin kymmenen edeltäneen vuoden tuotantoa. Döblinin omiin määritelmiin on kiinteästi kuulunut fantastisuuden, groteskin ja burleskin kolmikko; mielikuvituksellisuus, tietoinen liioittelu ja oikullinen irvokkuus johdattelevatkin oivallisesti Döblinin novellien maailmaan, jossa tunnekokemuksia lähestytään väkevästi, syvälleluotaavasti ja puhuttelevasti.
Nämä piirteet näyttäytyvät täysimääräisinä jo niminovellissa, joka viittaa J. W. von Goethen kuuluisaan runoon Villiruusu. Mutta viittaus on käänteinen: Goethe kertoo luonnon ja ihmisen sopusoinnusta, Döblin leikkaa suoraan niihin ristiriitoihin, joita asetelmassa piilee.
Kaikkiaan Döblinin varhaisten tekstien kokoelma rakentaa ankaran kuvasarjan vaikkapa rakkauden alistavuudesta ja inhimillisestä kärsimyksestä. Novellien päähenkilöt ovat arvaamattomiin ja sattumanvaraisiin tapahtumiin ajautuvia antisankareita. Döblin suuntautuu toisaalta kiehtovaan sadunomaisuuteen, toisaalta kahlehtivien viettien virtaan. Aineksia tarjoavat niin monesta lähteestä ammentava folklore kuin kristillinen perinnekin.
Basam Books on jo pitkään määritellyt tehtäväkseen unohdettujen klassikkojen uuden esittelyn nykypäivän lukijoille. Döbliniä ei voi Berlin Alexanderplatzin maineen takia suinkaan pitää unohdettuna, mutta näihin kiehtoviin novelleihin tuo lukemaan kannustava luonnehdinta sopii.
