Kirja-arvostelut

”Suussa kirkuva
äidinkieli”

Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua. Teos. 80 s.

Elämän keskeneräisyys ja ratkeamattomuus tematisoituvat Kristiina Lähteen kolmannessa runoteoksessa. Teemat eivät ole irrallaan siitä, miten asioita voi sanoa ja ilmaista. Runoissa pohditaankin jatkuvasti sanomisen rajallisuutta.

Lähde viljelee myös hienovaraista huumoria kuten aiemmissakin runoteoksissaan. Toisessa osastossa – melkein kuin Gogolia kaiuttaen – saavat tilaa elämän tragikoomiset nyrjähdykset kuten selviytyminen pyöröovesta, karkaileva lapsi, virkkuutyön ääressä viihtymätön nuori ja kravattiin kompastuminen.

Osaston proosamuotoiset tarinanpoikaset tiivistyvät siihen, kuinka täsmäämättömiä ajatukset ovatkaan: ”että on myöhäistä ja pääasiassa olemme käsittäneet väärin”. Kielen ja ajattelun logiikka ei perustukaan täsmällisyyteen. Tinkimätön punaisen langan etsintä ei ole olennaista, sillä ”enimmillään kysymme”. Selviä vastauksia ei taida olla ja juuri se on reaalitodellisuutta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jo pienellä lapsella on ”suussa kirkuva äidinkieli”, kuten Lähde ilmaisee. Mutta on myös kommunikaatiota, joka ei jäsenny kielen logiikan mukaisesti. Se havainnollistuu Lähteen huomiossa siitä, että hyönteisten musiikkia on ollut ennen meitä ja sanojamme. Hyönteisille olemme muukalaisia. Ihmisen pienuus ja kykenemättömyys, jälleen suhteessa kielen mahdollisuuksiin ja esteisiin, konkretisoituu maanläheisissä havainnoissa.

Hyönteisosasto sisältää monisivuisen ruotsinkielisen jakson, jonka voi tulkita vaikkapa kannanotoksi ruotsin kielen asemasta maassamme. Suomenkieliselle lukijalle palanen ruotsia on outouttava piirre: vaikka teksti vaikuttaa edellä sanotun toisinnolta, niin ei ehkä kuitenkaan ole. Eri kielellä sanottuna samasta tuleekin eri, kun sanaruumis vaihtuu.

Lähteen kieli vaikuttaa huolettomalta. Sen rytmi-ilmaisu perustuu asioiden ja tapahtumien pudottelemiselle näennäisen eleettömästi. Toistuva tehokeino, säkeenylitys, toimii kahdella tavalla: sekä pysäyttäen että hoputtaen lukemista. Pysähtyminen kutsuu myös palaamaan edellä sanottuun, hoputtaminen jatkamaan eteenpäin. Säkeenylitys muodostaa eräänlaisen silmukan tai luupin etenevässä sanankuljettelussa.

Keveyden vaikutelma yhdistyneenä vähitellen kasvavaan sisällölliseen intensiteettiin on ollut Lähteen runojen toimiva keino ennenkin. Kirjan nimi Kuinka voisit minulta puuttua kertoo kyvyttömyydestä tajuta loogisesti ja systemaattisesti, mitä oikeastaan tapahtuu; se ei ole puristettavissa selviksi lauseiksi. Rajallisuuden ja kykenemättömyyden tajuaminen on elämänmittainen prosessi.

Lähde kirjoittaa suurista tunteista kuten ystävästä luopumisen ja äidin menettämisen surusta tunteilematta mutta sillä tavoin, että ne vaikuttavat lukijaan. Tämä on taiteellisesti ottaen iso haaste, jossa runoilija onnistuu. Elämme tunnekylläisessä mediajulkisuudessa, jossa välitön tunnereaktio on usein tavoitteellinen päämäärä. Lähteen sanataide tekee sen paremmin: antaen tilaa vaikutelmien muodostumiselle ja reflektoinnille.