• Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö. WSOY 2009. 174 s.
Nuoren oululaisopettaja Lauri Ahtisen esikoisteos Melankolian kaksi huonetta ja keittiö tarjoaa kiertokäynnin tekijänsä mielen asuntoon. Kaksioksi sarjakuvamuotoinen kämppä on kerrassaan tilava. Lastenkamarissa pohditaan isyyttä ja lasten sopivan rakastamisen tasoa (ei liian vähän, ei epäilyttävän paljon ja täysin normaalilla tavalla). Rukoushuoneessa julistetaan, että Jeesus vihaa sinua. Suljettuun huoneeseen on piilotettu niin nörttiys kuin lapsuuden traumatkin.
Ahtisen huumori muistuttaa hieman Max Cannonin mainiota Raakaa lihaa -sarjakuvaa. Kaikuja kuuluu myös Hugleikur DagssoninSaako tälle edes nauraa? ja Onko tämä edes hauskaa? -kirjoista. Kopionnin makua suuhun ei silti juurikaan jää: Ahtinen pieraisee ahdistavien asioiden päälle omaehtoisesti ja selvästi Dagssonia kypsemmällä tavalla.
Hauskuuden taso vaihtelee miedosti hymähdyttävästä hillittömästi käkätyttävään. Voiko vanhemmilleen kauniimmin avautua kuin toteamalla pitkän hiljaisuuden jälkeen, että ”Nyt ajattelin kuitenkin kertoa, että te saatanan sadistit pilasitte lapsuuteni”? Hauskimpia pätkiä ei ikävä kyllä voi painaa perhelehteen.
Piirrosjälki on miellyttävän selkeää ja samalla luonnollisen oloista. Mustana kiiltävät nappisilmät saavat hahmot näyttämään hieman elämän rekka-auton etuvaloihin jähmettyneiltä peuroilta. Hahmojen ilmeetön ja jopa söpö eläinmäisyys korostaa tekstin komiikkaa.
Päiväkirjamainen tunnelma hämää hetkeksi hakemaan asunnosta henkilökohtaisia esineitä. Pian lukija kuitenkin huomaa, että lapsiin kohdistuvan fyysisen väkivallan vain vallankäytön välineenä hyväksyvä opettaja, maskuliinisia tunnuksia kaihtava kansallissosialisti ja sopimattomia saarnoja pitävä pappi ovat kaikki omia henkilöitään. Tai kenties he ovat Ahtisen sivupersoonia.
Aikuisten sarjakuvan alalla ei ole Suomessa pulaa muutaman ruudun pohdiskeluista, ja sopimattomien puhuminenkaan ei ole mikään uusi keksintö. Kansiaan myöten laadukas Melankolian kaksi huonetta ja keittiö on silti ehdottomasti visiitin arvoinen lukaali tämän paljon tallatun polun varrella.
