Emilio Mäkipää aloitti graffitien maalaamisen – tai itse hän puhuu töhrimisestä – 12–13-vuotiaana.

Taiteellisesta itseilmaisusta pitänyt poika innostui tuolloin kaupungilla näkemistään teoksista, ja murrosikäisen kapinointikin innoitti tekemään laittomia graffiteja.

Mäkipää jäi luvattomasta maalaamisesta kiinni, useamman kerran.

– Silloin aloin miettiä, voisiko tätä tehdä jotenkin toisella tavalla. Ryhdyin maalaamaan tauluille ja kävin harjoittelemassa laillisilla seinillä.

Nyt Mäkipää on 19-vuotias helsinkiläinen graffititaiteilija, joka on saanut oman alansa työtilauksia Suomesta ja ulkomailta. Hän maalaa myös öljyväritöitä kankaalle, opettaa graffitien piirtämistä ja suorittaa taideopintoja Pekka Halosen akatemiassa.

Taiteilijan mukaan suomalaiset suhtautuvat graffiteihin nyt huomattavasti positiivisemmin kuin vielä viime vuosikymmenellä.

– Nyt jengiä kannustetaan tekemään, ja laillisia paikkoja, tapahtumia sekä työpajoja on paljon eri puolilla maata. Graffiteja ei nähdä enää pelkästään ilkivaltana ja sotkemisena vaan yhtenä taiteen muotona.

Samaa kertoo perjantaina julkaistu, Mika Helinin tekemä tutkimus helsinkiläisestä graffititaiteesta ja -kulttuurista. Helin on haastatellut selvitykseen 186 luvallisten graffitien tekijää.

Tutkimuksen mukaan vuosina 1998–2008 Helsingissä toteutettu, graffitienvastainen Stop töhryille -projekti ei lannistanut tekijöitä. Luvattomien graffitien määrässä ei ole kuitenkaan tapahtunut pääkaupungissa suurta muutosta projektin jälkeen.

Emilio Mäkipään mielestä luvallisen ja luvattoman graffitinteon välille ei kannatta asettaa turhia raja-aitoja.

– Jotkut maalaavat laittomasti, jotkut laillisesti. Kuuluuko julkinen tila mainostajille vai ihmisille, sitä voi kysyä.

TS–STT