Kulttuuri

Sympaattinen ankanpoikanen

Ketulla (Ronja Arvilommi) ja Ankka Kolmosella (Jenna <br>Kangasniemi) on paljon<br>opittavaa itsestään ja<br>ystävyydestä.
Ketulla (Ronja Arvilommi) ja Ankka Kolmosella (Jenna <br>Kangasniemi) on paljon<br>opittavaa itsestään ja<br>ystävyydestä.

H.C. Andersen: Ruma ankanpoikanen, Turun nuori teatteri. Dramatisointi ja laulujen sanat Timo Varamäki, ohjaus Jere Hultin, musiikin sävellys ja toteutus Juha Antikainen, lauluopetus ja koreografia Sohvi Laurikainen, puvustus Tytti Mulo, maskeeraus ja kampaukset Makke Mulo-Rantanen, lavastus Hanna Suurhasko, valot Henrik Ruutu, tuottaja Minna Kaislakari-Mattelmäki. Ensi-ilta 12.4.

Harvoin näkee teatteriesitystä, jossa kaikki elementit ovat tasapainossa keskenään. Nyt sellaisen voi nähdä Turun nuoressa teatterissa. Ruma ankanpoikanen on värikäs satunäytelmä, joka sisältää huumoria, vauhtia ja yllätyksiä sopivassa suhteessa.

Timo Varamäen mielikuvituksellinen dramatisointi vie H.C. Andersenin sadun uusille urille. Tekstissä on paljon koukkuja, jotka toimivat eri-ikäisille katsojille. Perheen pienimmät innostuvat hupsusta sanailusta. Aikuisille kolahtaa ironia – laiskanpulskeiden porsaiden pekonihaaveet ja ketun suusta karkailevat sammakot.

Lavalle marssitetaan täysi ventti toinen toistaan hauskempia hahmoja, kuten arvovaltaisia pöllöjä, hienohelmaisia kalkkunoita ja rytmissä kutovia lampaita. Turun nuoren teatterin oma kasvatti Jere Hultin on vakuuttanut aikaisemmin näyttelijänä, ja nyt hän onnistuu myös ohjaajana. Hultinin kädenjälki näkyy teoksessa rentona tunnelmana ja tarkkoina roolisuorituksina.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turun nuoren teatterin näyttelijöiltä voi aina odottaa tiettyä tasoa, mutta Ruma ankanpoikanen onnistuu silti yllättämään. Roolisuoritukset ovat hyviä läpi näytelmän. Pääroolissa nähdään Jenna Kangasniemi, jonka nimi kannattaa pistää muistiin. Kangasniemi on Ankka Kolmosena sympaattinen, luonteva ja varma.

täydentävät Hanna Suurhaskon lavastus, Tytti Mulon puvustus sekä Makke Mulo-Rantasen maskeeraus. Esityksen maalaisromanttinen visuaalisuus on tyypillistä satunäytelmätyyliä, mutta tarkkasilmäinen katsoja löytää kaikkialta pientä twistiä.

Vanhalla työhevosella on Reino-tossut ja kalkkunan heltta on kuin koristeellinen kaulus. Joutsenetkin ovat asianmukaisesti ballerinoja. Ruma ankanpoikanen olisi kuitenkin voinut erottua ulkoasultaan sisaruksistaan vieläkin selkeämmin.

Juha Antikaisen säveltämät ja Timo Varamäen sanoittamat laulut sopivat esitykseen erinomaisesti. Musiikki onkin olennainen osa näytelmää, kuin kirsikka kakun päällä. Laulujen sanoissa paljastetaan muun muassa ketun suuri salaisuus ja ankan elämän tarkoitus.

Myös laulusuoritukset onnistuvat. Mieleenpainuvimmat musiikkinumerot ovat ehdottomasti Kettu Viuhan (Ronja Arvilommi) tunteellinen soolo sekä koko kuoron voimalla kajahtava ylistyslaulu svengaavalle rokkikukolle (Karri Virtanen).

Ruman ankanpoikasen sanoma – erilaisuuden ja oman itsensä hyväksyminen – jää vähän taka-alalle, mutta oikeastaan se ei haittaa. Turun nuorelle teatterille tyypillinen tekemisen meininki viedään esityksessä potenssiin sata ja katsomossa on helppo viihtyä.