Kulttuuri

Humoristinen salapoliisimysteeri

Kuka kanimoi Koekaniini Koposen, Seikkailupuiston Timantti-teatteri, esityskonsepti Kati Keskihannu ja Mikko Pitkäniemi, käsikirjoitus ja sanoitukset Keskihannu, musiikin sävellys Aino Laine, ohjaus Tarja Lessig, lavastus Sara Shalin, puvut Tytti Nieminen, valot Timo Ollila, animaatiot Lotta Rapeli, kenraaliharjoitus 1.4.


Käpälämäen lelu- ja älytehtaalta varastettu pää päätyy hyväntahtoiselle mutta yksinäiselle Tohtori Pittkensteinille. Jane Kani kaipaa ystävää. Etsivä Hercule Carrot näkee salamyhkäisessä episodissa mahdollisuuden niittää mainetta ja kunniaa. Koekaniini Koponen syntyy, pomppii, pyörii ja tutkii ahnaasti maailmaa, josta ei tosin vielä ymmärrä hölkäsen pöläystä.

Seikkailupuiston kävijät ovat jo usean kesän ajan voineet törmätä esityksen nimihenkilöön (Kati Keskihannu), joka on ihmetellyt ja tutkiskellut maailmaa yhdessä puistossa käyneiden lasten kanssa. Keskihannun käsikirjoittamassa Kuka kanimoi Koekaniini Koposen -esityksessä kerrotaan sympaattisen koekaniinin syntytarina. Tarina leikittelee humoristisesti salapoliisimysteerin lajityypillä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tarja Lessigin pieteetillä ohjaamassa esityksessä on sähäkkä rytmi. Yllättävät käänteet, vauhdikas liikekieli, Aino Laineen esitystä varten säveltämä sumuisesti jazzahtava musiikki, hauskasti tilaan nivoutuvat animaatiot ja pienimuotoiset taikatemput luovat kokonaisuuteen runsauden tuntua.

Monissa liemissä keitetyt näyttelijät – Keskihannu, Laine ja Mikko Pitkäniemi – tekevät hyvää työtä. Hahmot ovat harkittuja, sisäistettyjä ja ilmeikkäästi esitettyjä. Keskihannun Koponen on sanattomuudessaan hellyttävä taapero. Niin ikään Keskihannun omahyväinen etsivä Carrot toimii mainiosti. Laineen naisellinen Jane Kani on oiva linkki esityksen maailman ja katsojien välillä, Laine myös laulaa hyvin. Pitkäniemen hupsu tiedemies saa katsojien sympatiat puolelleen.

Esitys hyödyntää mukavasti Timanttiteatterin korkeahkoa näyttämötilaa. Carrotin toimisto on sijoitettu parvelle ja kiipeilyvaljaiden avulla mahdollistuu temppuilu ilmassa. Lavastuksessa on runsaasti yksityiskohtia, jotka tarjoavat arvoituksellista tarkasteltavaa nuorille katsojille. Timo Ollilan suunnittelema valomaailma sekä säästelemättä käytetty teatterisavu luovat jännittäviä efektejä ja mysteeriin sopivia tunnelmia. Tytti Niemisen suunnittelema puvustus tuo oivallisesti esiin hahmojen roolia ja luonnetta.

Näkemässäni kenraaliharjoituksessa katsojat eläytyivät innokkaasti esityksen maailmaan. Hupsutuksille naurettiin, hahmoja neuvottiin spontaanisti ja tarvittaessa osallistuttiin kuuliaisesti. Hauskaa, että näinä aikoina, jolloin lastenteatterissa useimmiten luotetaan suosittujen tekstien, kuten Ellojen ja Risto Räppääjien vetovoimaan, luodaan rohkeasti myös uusia omalähtöisiä esityksiä.